Pi… pirskatin puhelin

Koska viimeksi olet pistänyt kännykkäsi oikeasti kiinni? Jos ja kun olet ollut vaikkapa puhelimitse tavoittamattomissa jonkin aikaa, onko siitä aiheutunut ongelmia tai harmeja itsellesi tai muille? Minun armas taskukoneeni, jääköön sen kotimainen merkki mainitsematta, teki pari päivää sitten jostakin selittämättömästä syystä sellaisen tempun huomaamattani, että se poistui tai sitten minä itse poistin itseni verkosta, ja en ollut näin puhelimitse tavoitettavissa. Luultavasti tämä tila jatkui korkeintaan muutaman tunnin. Joskus puhelin on soimatta kokonaisen päivänkin tai siihen tulematta ensimmäistäkään viestiä, toisinaan se helkatti hälyyttelee vähän väliä ja sekö minua alkaa pitkän päälle hermostuttamaan, varsinkin ne kaupustelijat, rahankerjääjät yms. Tällä kertaa, miksi juuri tällä kertaa puhelimeni oltua mykkänä, olisi siihen ollut tulossa minulle kuin eräälle toisellekin henkilölle erittäin tärkeä puhelu.

Tämä mainitsemani henkilö on eräs pieni mies, joka on saanut käyttöönsä sellaisen turvapuhelin-tyyppisen rannekepuhelimen, johon voi ohjelmoida muutaman numeron ja ariukki on yksi näistä napin taakse paikan saaneista tärkeistä henkilöistä. Pikku mies oli yrittänyt soittaa monta kertaa numerooni saamatta sitä vastaamaan. Voin vain kuvitella tilanteen, joka aiheutui pienelle pojalle, kun hän kokeili uutta puhelintaan ja ukki ei vastaakaan.

Oli numerooni tullut muutama muukin soitto ja viesti. Ilmeisesti poistumiseni verkosta ilman syytä ja ilmoitusta oli aiheuttanut huoltakin. Numeroon ei saada yhteyttä. Päivätirsojen aikaan hälyytysääni kuuluu soittajalle puhelimen ollessa äänettömänä, ja tästä tutut soittajat tietävät minun olevan ettoneilla tai ettosilla, miten vaan, mutta minä nukun päivisin sikeästi sen tunnin pari ilman häiriöitä.

Vastaajaa en ole vaivautunut puhelimeeni asentamaan, laittakoot viestin tai soittakoot uusiksi jos on tärkeää asiaa, kauppiaat älkööt vaivautuko toiste. Lienevätkö hätäilijät epäilleet minun saaneen sydärin, hukkuneen Suonteeseen tai ajaneen Ifallani päin mäntyä.

Puhelimesta on tullut väline jonka kanssa olemme naimisissa tiukemmin kuin puolison. Vaimolle voi sanoa, että lähden nyt mökille ja jos tulee asiaa soitellaan. Miten on puhelimen kanssa, siitä et pääse eroon kuin panemalla kiinni; siltikin koko ajan tuntuu, jos jollakin, vaikka juuri pikku Emskulla onkin minulle tärkeää asiaa.

Olen alkanut oikeasti ajattelemaan päiviä jolloin en olisi tavattavissa edes puhelimitse. Toki iän karttuessa tuntuu yhteyksien tarve kasvavan, mutta onko siltikään pakko olla koko ajan stand-by-tilassa odottamassa, jos joku tarttee tai jotakin tapahtuu. Tarvitsenko itse sitten joskus apua, mäne ja tiijä? Tekisinkö samoin kuin velimieheni; joka aamulla lähtiessään reissuun kylille ja minne menneekään, jättää kännykän keittiön pöydälle, siihen missä se aina on, ihan niinkuin ennenkin puhelimet kotona narun päässä ja ennen sitä ei missään. Ei niissä ollut vastaajia eikä muistia. Joskus huolestun velimiehestäkin, kun en saa häntä kiinni muutamaan päivään, monenlaisia sairauksia hänelläkin, mutta sitten viimein kun hän vastaa tai soittaa huolikin on pois. Tartteeko siltikään aina olla reaaliajassa ja tavattavissa – ei kai?

Taidan asentaa puhelimeeni vastaajan ja panna siihen ilmoituksen: Poistun toistaiseksi verkosta. Älä hätäile ainakaan minun takiani, jos olen kuollut – se siitä, nyt olen joka tapauksessa vapaa(lla). Jos tarvitset itse kiireistä apua soita 112, puheterapiaa tai jotakin teknistä tai humanitääristä apua, etsi joku toinen tuttu. Terveisin ariukki, jokapaikanhöylä

Kommentit

  • Arja Hakala

    Puhelinta ee tarvii jatkuvaan päevystee.
    Tietystikin jos halluu olla kaikkitietävänä sillon se riesa on hyväksyttävä ja kuleteltava pirinäkonetta aena mukana.

    Puhelin, tietokone oovat sähkösiä kojjeita ja aiheuttavat usealle henkilölle sähköherkkyyttä.
    Niistä on joskus enemmän haittoo ku hyötyvä.

    Ainakkii yöksi kannattaa puhelin sulukee tai pittee puhelinta vaikka etteisessä.

Jätä kommentti

*