Pieksämäkeläiset, onko tämä syntiä?

Jos olet käynyt rippikoulun, muistanet siellä esitettyjä kysymyksiä, onko tämä ja tämä syntiä.  Ensimmäisen, oikean riparini kävin vuonna -67 silloisessa Pieksämäen maaseurakunnan Vangasniemen vastavalmistuneessa, upeassa, hirsisessä leirikeskuksessa. Mietittiin, onko tupakointi syntiä, entäpä tytön pussaaminen? Ainakin jos pidemmälle meni, niin se oli synti sieltä pahimmasta päästä! Isien ja äitien mielestä rippikoulu ja konfirmaatio antoivat luvan tansseissa käyntiin ja kutsuttiinhan kyseistä riittiä naimaluvaksikin, mitä sillä sitten tarkoitettiinkaan, pieni hymynkare näkyi isän silmistä, kun asiasta puhuttiin?

Ensimmäisen riparini jälkeen olen santsannut niitä monesti, ensin isosena useana kesänä, sitten vt-nuorisonohjaajana yhden kesän ja neljännesvuosisadan aikana seurakuntamestarina olin useammalla leirillä mukana milloin minkinlaisessa roolissa. Koko ajan tuo, nyt jo vanha, lähes 50-vuotias leirikeskus on palvellut seurakuntalaisia nöyrästi, näin minä sen koen. On  ottanut auliisti vastaan sekä nuoria että vanhempia kävijöitä. Yksi iso remontti on vuosikymmenien aikana tehty reilu kymmenen vuotta sitten, mutta kovin hääppöiseksi tiloja ei saatu nykyiseen vaatimustasoon ajateltuna.

Leirikeskuksessa työskentelevä henkilökunta on valittanut milloin mistäkin puutteesta ja viasta iät ajat. Ei ole esimerkiksi sosiaalisia tiloja, keittiö on pieni ja toimimaton. Talvisin kämpissä paleltaa, toisissa huoneissa on liian kuuma. Eristevillat pölisevät hirsien raoista ja aiheuttavat allergisia reaktioita. Talossa haisee home! Pikku jyrsijät vaeltavat esteittä sisään ja ulos ja pitkin taloa viimeistään hiljaisuuden vallitessa. Ilmastointi ei toimi, kun sitä ei ole. Leirikeskus oli vielä kaksi vuotta sitten siellä toimivan henkilöstön mielestä ihan paskassa kunnossa, nuorison kielellä kerrottuna, samaa saattoivat ajatella jotkut kävijät ja leireilijätkin. Olisi tehtävä iso remontti ja korjattava sitä sun tätä, jopa erilaisin sanktioin uhattiin kirkkoneuvostoa ja päättäjiä, jos toimiin ei ryhdyttäisi heti!

Tuli päivä ja aika, jolloin seurakunnan päättäjät tekivät vihdoin minun mielestäni hyvän päätöksen, leiritoiminta nykyisessä Nuuvinniemeksi muuttuneessa, vanhassa leirikeskusrötiskössä lopetetaan ja ulkoistetaan oman seurakuntamme alueella sijaitsevaan Poikien ja Tyttöjen Keskuksen hallinnoimaan Partaharjuun.

Pieksämäellä alkoi kerrankin tapahtua jotakin. Tapahtui ihme tai ihmeitä! Ongelmat rakkaassa ikiomassa leirikeskuksessamme olivat kerralla poispyyhkäistyt. Kukaan työntekijä ei enää sairastunut leireillä. Kämpissä tarkeni talvipakkasellakin. Keittiöön tuli tilaa kuin taikaiskusta ja kaikki koneet toimivat ja monipuolistuivat kädenkäänteessä. Vessat vetivät ja ikäänkuin ilmastointikin olisi toiminut, vaikkei sitä ollutkaan. Syntyi Pro Nuuvinniemi -liike. Siihen liittyivät melkein kaikki työntekijät ja paikkansa mahdollisesti menettävien päättäjien joukot, jotka olivat jo siirtämässä toimintaa muualle. Melkein toinen jalka haudassa olevien seurakuntalaisten joukkokin löytyi, joiden olin joskus kuullut käyneen iltakahvilla silloisen Vangasniemen leirikeskuksen jossakin rippikoulun vanhempainillassa. Alkoi vyöryä valtava vastalauseiden myrsky seurakuntaa ja sen päättäjiä kohtaan. Seurakuntalaisten ja jo aikaa sitten paikkakuntamme jättäneiden, maasta- ja kaupungistamuuttajien taholta kuultiin, että Nuuvinniemi on pelastettava! Osa meidän identiteetistämme ja sielustammekin katoaa sen lopettamisen, jopa purkamisen myötä! On kai uhattu kirkosta eroamisellakin, en tiedä varmasti?

Ensi talveksi rakas, oma leirikeskuksemme haluaa kuulemma majoittaa joukon sandaaleissa vaeltavia pakolaisia ja maahanmuuttajia. En tiedä, kun ja jos pakkanen paukkuu -30 asteessa ja viima käy pohjoisesta, miten tummahipiäisen etelän ihmisen käy? Lähimpään kauppaan on matkaa pari kilometriä lumihangen keskellä olevaa tiepahasta. Jätevesikaivo on täynnä ja vessa ei vedä. Suihkuista ei tule lämmintä vettä kuin ajoittain ja sähkötkin pätkivät lumen painaessa puita linjoille. Missä pidetään ne srk:n omat suunnitellut leirit ja tapahtumat talven aikana, kai niitäkin sentään vielä on vai vietetäänkö aikaa yhdessä ulkomaalaisten kanssa ja veisataan virsiä juuri pystytetyn minareetin juurella? Siellä minareetin takana lienee edelleen vanha, käytöstä poistettu huussi, otettakoon se käyttöön jatkossa, että edes jotakin vanhasta suomalaisuudesta ja identiteetistämme säilyy ja voimme esitellä hyvää vanhaa aikaa tuleville ja maahamme kotoutettaville vierasmaalaisille.

Jos tämä purkaukseni on syntiä niin ehkä se on pienimpiä moniin muihin tekemiini vääryyksiin nähden? Kai Luojalla riittää ymmärrystä ärtymykseeni, kun olen seurakuntaani palvellut parhaan ymmärrykseni mukaan vuosikymmenet ja nyt rivistä täysin palvelleena poistunut. Nyt ymmärrykseeni on tullut joitakin kummia mustia aukkoja. Että rötiskö muka korjaantui itsestään ja että sinne vielä pakolaisia kärvöttelemään ja saamaan astmaa ja muita sairauksia? Myyrätkin kantavat kai edelleen niitä myyräkuumeen basilleja, vai hävisivätkö nekin mahdollisen ulkoistamisajatuksen myötä? Ovatkohan pakolaiset immuuneja myyräkuumelle? Luojani, anna minulle anteeksi tyhmyyteni ja ymmärtämättömyyteni.

 

Jätä kommentti

*