Pullasorsiako?

Tulevana perjantaina on meille erämiehille ja -naisille odotettu päivä. Sorsajahdin aloitus 20.08 klo 12.00 ja taitaa olla myöskin karhun metsästyksen startti. Kiireisimmät aloittivat kyyhkysten kyttäämisen peltojen laitamilla 10.08 ja muutamia paukkuja olen kuullut lenkillä ollessani täällä Nokian liepeilläkin, liekö kyyhkyn jahtaajien laukauksia vai jotakin muuta?

Tarkoitus on lähteä sorsajahtiin. 15-kesäisestä 60-luvulta alkaen olen näin tehnyt aina kun aloituspäivään on ollut mahdollisuus osallistua ja isän mukana jo ihan nöösipoikasena, muutaman kerran työt ja opiskelut olleet esteenä lähtöön. Harvassa ovat ne 20. elokuun päivät olleet jotka ovat jääneet väliin ilman haulikon kanssa tehtyä reissua.

Viimeisen vesilinnun saaliiksi saamisesta on vierähtänyt kymmenkunta vuotta. Minulla oli vielä silloin karvainen jahtikaveri, Molli nimeltään, rotuaan se-ro-pi. Pysty/luppakorva matalajalkainen, musta, muodoltaan Kyrömakkaraa muistuttava pötkylä, verraton haukku-, nouto- ja eräseuralainen.

Kymmenisen vuotta sitten itse omakätisesti, murheellisena kaivoin Mollin viimeiseen lepopaikkaansa haulikko/kiekkoratamme läheiseen hiekkapenkereeseen. Mollin poismenon jälkeen en ole saalista sorsavesiltä saanut. En ole paria kertaa enempää haulikkoa vesilintujahdissa laukaissutkaan. Mukana jahdin nuotioringissä olen ollut monesti sen jälkeenkin ja toivottavasti vielä tulevaisuudessakin, vaikka matka jahtivesille on nyt lisääntynyt entisestä vajaasta 30:stä noin 300:aan kilometriin. Sorsajahti jos mikä on minulle sosiaalinen tapahtuma, eritoten nyt korona-aikana sen arvo ja tarkoitus vielä korostuvat. Oman kylän poikia on mukava tavata mieluisan harrastuksen parissa. Meitä on vuosia kokoontunut metsästysseuramme majalle tuttua porukkaa. Lähes joka vuosi on joku majalla käyvistä tovereista poistunut joukosta paremmille jahtimaille ja -vesille. Muistelemme näitä edesmenneitä tulilla ja siirrämme tarinointi- ja eräkulttuuria nuoremmille eteenpäin, mikäli joukkoon on joku uusi erämies eksynyt. Joukkoomme on liittynyt jo useampi naispuolinen henkilökin, jos sallitaan tässä tapauksessa sukupuolien mainitseminen, tosin majalla en ole vielä naismetsästäjää koskaan tavannut, kerran tai kaksi syksyssään tulee siellä käytyä.

Olen aiemminkin ottanut kantaa vesilintujen ruokkimiseen ja saaliin ”ottamisesta” ruokintapaikkojen ja kosteikkojen läheisyydestä. Minusta tämä on väärin, olen itsekin joskus sortunut ampumaan sorsia ruokintalautan lähettyviltä, silloin kun omilla vesillämme pidimme yllä paria pientä ruokintalauttaa. Nyt olen ollut ymmärtäväni tämän ruokinta-asian tultua laajamittaiseksi tuon homman älyttömyyden. Traktorikuormittain jyviä syöttäviä paikkoja on nykyään siellä sun täällä ja ne keräävät vesilintuja laumoihin äärelleen ja sieltä on helppo poimia saalista ylen määrin. Nyt metsästäjäpiireissä on otettu rajusti kantaa ”tällaiseen metsästykseen”, joka helposti johtaa liialliseen kannan verotukseen ja lintujen laumoittumiseen vain tietyille alueille. Toivottavasti tässä kohdin keskustelun auettua löydetään oikea linja ja kohtuullisuus saaliin hamstraamisessa, tällä hetkellä vesilintukannat eivät kestä kummoista harvennusta.

Muutamana syksynä olen kuunnellut pauketta, kun tietyillä kosteikolla ja syöttöpaikoille on kokoontunut iso määrä sorsastajia ja pauke on kuin konsanaan joskus Libanonin arolla YK-reissulla eri sotaisien ryhmittymien ottaessa mittaa toisistaan sarjatuliaseiden räiskeessä. Sellainen jyske ei ole metsästystä, ”pullasorsajahti” ei ole eettisesti oikein, niin kauan kuin kyseessä ovat ns. villit, luonnossa vapaana elävät linnut. ”Herrojen” fasaanijahtiin en ota kantaa, kun ei siitä ole minkäänlaista kokemusta, sekin on vähän saman tyylistä tämän pullasorsajahdin kanssa.

Vesilintujen metsästyksessä ei ole kyse kannan kasvun rajoittamisessa kuten esimerkiksi hirvien, peurojen ja kauriiden metsästämisessä ja ruokinnassa. Näillä konstein eläimet pyritään ruokkimalla saamaan alueille, jossa aiheuttaisivat vähemmän ongelmia esimerkiksi viljelyksille ja liikenteelle., näin olen ymmärtänyt. Sorkkaeläinten kannan kasvun rajoittaminen on välttämätöntä vahinkojen vähentämiseksi. Villin riistan ruokkimisessa pitää olla monestakin syystä hyvin tarkka, miten ja missä sitä tehdään.

Suurin osa metsästäjistä tietää riistakantojen taantumat ja pitävät tämän mielessään. Joukkoon mahtuu monenlaista erästäjää kuin myös eränkäynnin arvostelijaa, mutta uskon ja tiedän suurimman osan metsästäjistä olevan kohtuullisen verotuksen kannalla, jotta vielä jatkossakin meidän olisi mahdollista astella Tapion tarhoihin aseen kanssa.

t. erästävä ariukki

Jätä kommentti

*