Puolesta ja vastaan

Martikaisen Jaanan Epäkalastus on epistä-kolumni viikonlopun lehdessä sai minutkin tarttumaan aiheeseen. Erilaisten kalastus ja metsästys-muotojen oikeutuksesta ollaan ainakin kahta mieltä, puolesta ja vastaan. Mitä isompaa pyydystetään, sitä suurempi mökä ja mediamylläkkä nousee, olipa kyseessä kala tai riista, puolesta ja vastaan. Jaanan esille nostama catch & release-kalastusta hän sanoo isojen poikien leikiksi luonnossa. Asiasta on väännetty kättä meidän itseämme kalamiehiksi tai -naisiksi kutsuvienkin joukossa – puolesta ja vastaan .

Näinkin voi käydä

C&r-kalastus on Jasper Pääkkösen (näyttelijä/ julkkis) ja muutamien muidenkin itseään kalamiehiksi/naisiksi kutsuvien esittelemänä suurelle yleisöllekin tutuksi tullut kalastusmuoto. Siinähän kala pyydystetään ja lasketaan sitten takaisin ”kasvamaan”. Olikohan kirjailija/kalastaja Antti Tuuri aikanaan, joka sanoi tätä kalastusmuotoa rääkkää ja päästä-kalastukseksi? Ainakin hän on vastustanut jyrkästi tätä ”kalastustapaa”. Pyydä ja päästä, kuulostaa hienolta, onko se sitä? Ehkä väkäsetön koukku ja hieno ja kallis Hardyn perhovapa keloineen tuo siihenkin oikeutuksen, olen eri mieltä, siis vastaan!

Kymmenien – satojen tuhansien eurojen maasturit trailereineen ja uisteluveneet isoine moottoreineen ja kymmenine vapoineen ovat (urheilu)kalastuksen irvikuva. Parhaille kalapaikoille paahtavat (juppi/urheilu) uistelijat kalojen mittaus/punnitus/kuvaus ja pussailu sessioineen yököttävät minua. Tehdäänkö samat temput kissalla, koiralla tai peräti hevosella, ensin koukkuun ja sitten roikkumaan puntariin, nettiin, pusu ja takaisin hakaan?

Kyseenalaista pelleilyä eli eräohjelmaa esitettiin Ylelläkin taannoin. Kaiken maailman hilavitkuttimin ja autorallein rällättiin ympäri Suomea. Esittelivät viikkotolkulla hienoja tamineitaan metsissä toikkaroiden ja välillä suossa uidenkin. Vesillä lorattiin c&r-kalastusta harrastellen, monta hienoa vapaa, kelaa, asetta, koiraa ja varsin kallista, muka välttämätöntä, ei sentään ihan pakollista välinettä, vekotinta ja asua tuli esille niin erälle kuin kalaankin. Lapin mies Äijä-koirineen oli parasta siinä kyseisessä ohjelmassa. Miettinen vai kuka erämies Savon sanomissa olikaan, kiinnitti myöskin huomionsa samaan ohjelmaan, ei niin myönteisessä sävyssä. En väitä sen ihan kokonaan olleen per…stä, niinkuin nuoriso sanoisi, maltoin aika pitkään odottaa, jos sittenkin jotakin hyvää, mutta vähiin jäi, siis vastaan tuollaista.

Minäkin kalastan, jopa perholla, nykyisin enää harvemmin. Monta kalaa olen takaisin laskenut, alamittaisia ja niitä joidenkin mielestä pieniä roskakaloja, joita joskus eksyy siiman päähän. Tarkoitus kalaan lähtiessäni on saaliin suhteen aina – syömäkala! Kun se tai niitä on saatu, ei otettu, tarpeeksi, kalastus loppuu siihen ja siirryn vaikka kameran kanssa ihastelemaan ja tutkailemaan luontoa, perattuani ensin saaliin.

Menneenä syksynä ammuin pyyn ja teeren, oliko minulla siihen oikeus, miettiköön toiset puolestaan, minä koin olleeni oikealla asialla. Seuramme kiintiö oli kolme teertä, vielä jäi varaa. Metsollekin oli lupa, mutta näkemättä jäi tänä syksynä, oli niitäkin kuulema joku nähty. Jos olisi kohdalle sattunut, minun puolestani olisi todennäköisesti saanut lentää.

Aika entinen ei koskaan enää palaa..

Jokaisen aseella ammutun hutin jälkeen harmittelen, haavoitinko riistaa? Sorsajahdissa ammuin pummin, kyllä harmitti, haapanan puolesta, saiko siipeensä? Takaisin veteen lasketun kalan perään toivon tuottaneeni sille mahdollisimman vähän kärsimystä. En väitä, ettenkö nauttisi kalan väsyttämisestä tai teerisuon laidalla paistin kyttäämisestä, jopa sen alas ampumisesta, olenhan metsästäjä – toistaiseksi. Olen siihen lapsesta lähtien kasvanut. Isäukko opetti monet taidot niin erälle kuin kalaankin.

Elävästi muistan viisitoistakesäisenä paluun ensimmäisiltä yksin tehdyiltä metsästysreissultani. Kannoin innostuneena ja ylpeänä kaksi koppeloa kotiin, ammuttuani ne samasta puusta, pystykorvan haukusta. Isä totesi, että hyvä paisti olisi tullut yhdestäkin ja toinen olisi jäänyt jatkamaan elämää ja sukua.

Kalareissulle ei otettu silloin, eikä vieläkään juuri muuta evästä kuin leipä, voi, suolaa ja kahvia. Särvin saadaan, ei oteta – vedestä. Pilkkionki on ostettu ukin pienille onkijoillekin, ehtisivät vaan käymään.

 

Kommentit

  • Diipadaapa sanon..

    Siis kaveri joka muka koko ikänsä kalastanut vertaa kissoja,koiria,hevosia ja linnun metsästystä C&R kalastujseen? haista nyt huilu, pikkuisen eri asia se että jää harmittamaan jos haavakkoja jää metsään lojumaan(vaikka ei saisi) kun taas mahdollisemman nätisti päästää kalastus saaliin takaisin veteen -.-

    ja kaiken päälle laittaa jtn rahan leimaa homman päälle no huhhuh, mitäs sinun metsästys kamat maksoi? fajka on se että harrastukset maksaa.

    Sukupolvien välinen kuilu tässä kalastuksessa Kun pula-aikojen ukot haikailee aikaan jolloin kaikki piti pamputtaa jotta voi naapurille ylpeillä saaliitaan..nykyään ei tarvitse! saa toki jos haluaa kotio saalista ottaa ja silloin tällöin pitääkin mutta ymmärrystä pitäisi olla kummallekkin taholle.

  • Jari Holopainen

    Ei Arin blogi tainut diipadaapaa olla, jolla joskus tarkoitetaan sisällöltään yhdentekevää tai merkityksetöntä puhetta. Ennemminkin kyse on siitä, mitä itse kukin pitää arvokkaana, ehkä siitäkin, millainen kalastaja kukin kalastaja on. Mielestäni ei tarvitse eikä pidäkään hyväksyä kaikkia kalastuksen muotoja.

    Pian kalastellaan vaaleissa ääniä. Olisikin mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä ehdolla olevat päättäjät ovat aiheesta.

  • Ari Niemeläinen

    Hienoo, että diipadaapa uskaltaa puolustaa reviiriään. Pula-ajan ukkopa ollaan hyvinkin ja kaiken lisäksi osin syyllinen nykyiseen riista- ja kalakatoonkin, monestakin syystä! Metsäsysvälineideni hintaa kysyt? Aseiden, ja muun pelkästään metsästykseen käytettävän tarpeiston hinta yhteensä 0 euroa. Tuskin kelpisivat vanha Balalaikkani ja Tikkani, kuin Hornetiksi porattu Tozinikaan enää kenellekään arvonsa tuntevalle ns. erämiehelle. Samat tamineet kelpaavat päälle muuallekin ulos, kuin millä metsään ja kalaan menen. On näitä haukien ja matikoitten takaisin mättäjiä ollut ian kaiken, mutta että vartavasten istutetaan ja kasvatetaan esimerkiksi taimenta tai lohta kiusattavaksi, tätä en ymmärrä. Ovat minun ikäluokkani ja vanhempani ampuneet sudet, ilvekset ja karhut lähes sukupuuttoon samoin kuin koukkunokatkin, kanalinnuista puhumattakaan. Kuilu ei ole nuoren ja vanhan kalastajan kuin erästäjänkään välillä, vaan asenteissa, tavoissa ja arvoissa, niinkuin Jari H viittasi kommentissaan. Haluaisin enemmänkin keskustelua nimenomaan kalastuksen ja metsästyksen tarkoituksesta itse kunkin kohdalla. Miksi, miten, onko saalis se pääasia, tulipa se sitten reppuun tai takaisin päästetyksi? Päätyykö tilanteet ja ”saalis” youtubeen toisten kaltaisteni katseltavaksi tai arvosteltavaksi. Vai tallentuuko ilman tekniikkaa ihan vaan omaan päänuppiin ja ehkä mukaan päässeen lapsenlapsen muistiin mukavana yhteisenä, kiireettömänä reissuna luontoon?

Jätä kommentti

*