Survoskelin eilenillalla muussipulikalla vajaan ämpärillisen muutama päivä sitten keräämiäni puolukoita. Pistelin mössön raejuusto ja mitähänlie vointapaisten rasioihin ja sovittelin ylitäyteen pakastimeen. Mikäkö sellainen muussipulikka on? Ennenkuin perunamuussi tuli alumiinipussissa keittiön kaappiin, muussi tehtiin oikeista perunoista, kun ne kuorittuna ensin keitettiin ja kypsinä sitten muussattiin pulikalla. Muussi tehtiin panemalla sekaan kunnon köntti meijerivoita, hinkistä maitoa, lisäksi suolaa ja meillä sipuliakin.

Muistatko, miten ja missä ennen säilytettiin puolukkahilloa? Tarkoitan tietenkin silloin yli puoli vuosisataa sitten, silloin kun moni asia muutenkin oli ihan eri tavalla ja jostakin pakastimesta ei osattu unelmoidakaan. Jääkaappikin tuli meidän perheeseen ehkä 60-luvun lopulla. Jääkaapin virkaa hoiti monttu talon pihalla pimennon puolella, jonne tuotiin välillä jäitä sahanpurulla peitetystä jääaumasta.

Perunat eivät muuten tule sinne kaupan hyllyyn muovipussiin perunatehtaasta, vaan potut kasvavat perunapellossa. Oletko koskaan kaivanut perunoita lasten kanssa? Se on hienoa hommaa ja samalla näkee matoja ja koppakuoriaisiakin. Kädet ja saappaat, jopa haalarikin siinä hommassa hieman likaantuvat, mutta kysypä lapsoselta, haittaako se mitä.

Tuleeko maito kaupan kylmäkaappiin maitotehtaasta? Ei, sehän tulee alunpitäen tietenkin lehmästä. Onko lapsesi tai lapsenlapsesi kuullut näistä perusasioista, niinkuin perunamaasta tai navetasta yhtään mitään, kysypä joskus! Kaupunkilaislapsi jää monesta tiedosta paitsi.

Missä sen puolukkahillosaavin paikka sitten oli sinun kotonasi? Meillä saavi nökötti kylmälle vintille vievien portaiden yläpäässä. Muistatko miten hienoa oli käydä raapimassa vaikka lusikalla tai kapustalla jäässä ollutta puolukkahillosaavia? Saada mukiin hilloa ja pistää päälle vähän hienoa sokeria ja sekaan pantiin kauraryynejäkin. Kauraryynit olivat, ei mitään pikasellaisia vaan niitä, jotka eivät heti mössääntyneet ja voitiin herkutella kunnollisella jätkänpuurolla, johon pistettiin vielä loraus oikeaa maitoa, jossa oli rasvakin tallessa kannun pinnalla  ja se maistoikin joltakin. Äiti sanoi sitä kellertävää kalvoa kermaksi ja se oli oikein terveellistäkin!

Mikäkö kapusta on? Ei ollut veljen vaimokaan koskaan kuullut moista sanaa joskus nelisenkymmentä vuotta sitten, vaikka olikin jo yli kaksikymppinen. Äitini pyysi häntä antamaan keittiön laatikosta kapustan ja miniänsäkös ihmetteli suuresti, mikä on kapusta. Hän olikin kotoisin Turun seudulta, en tiedä millä nimellä kapustaa niillä kulmilla nimitettiin, mutta sepä onkin jo sitten murrejuttu se. Lienee ollut joku parin kirjaimen töksäys jostakin ihan muusta sanasta, joksi kapustaa nimitettiin. Hauskalta Turku-Pori-seudun haastelu kuulostaa vieläkin savolaisen korvaan, vaan on se kälykin jo oppinut ymmärtämään jonkin verran tätä savonkieltä, minun on joskus kysyttävä häneltä, että mitä?

Ajat muuttuu, niinkuin Eskolla Nummisuutareissa! Sääli, jos pienokaisemme eivät kohta tiedä  perunassa olevan alunperin kuoret ja että puolukkahillo tehdään puolukoista. Minä ainakin aion opettaa omille jälkeläisilleni, mistä oikea ruoka tulee. Aion myöskin näyttää, että kala kasvaa järvessä ja siinä on alunperin jokunen ruotokin. Ahvenen pinnassa ei ole siellä veden alla mitään muroja ja körmyniska ei ole ongittuna valmiiksi jäässä ja neliskanttinen! Kerron senkin, että jätkänpuuro on hiivatin hyvää, parempaa kuin sokerinen jogurtti, maistettaisko!