Pyhäinpäivän muistelukseni

Neljännesvuosisata vierähti seurakunnan hommissa, vaatimattomissa sellaisissa. En saarnannut, en soittanut urkujakaan julkisesti, mitä joskus Vanhaa holvikirkkoa itsekseni  lehterillä tapailin puuhastelujeni lomassa.

äiti ja poika

Kun aika on….

Sinä tapasit suntion kuoleman käytyä kylässä. Eukkosi, niinkuin sanoit, otin vastaan kappelin kylmiöön. Hautapaikan näytin hautausmaan kulmalta. Ei sinulla ollut sukuhautapaikkaa isojen paasien osastolla vanhassa kalmistossa. Sielunkelloja tulit mopolla kirkolle kuuntelemaan, sielläkin morjestettiin, sanoit – tavataan. En ihmettele, kun sinua hirvitti mennä kirkkoherranvirastoon sopimaan hautajaisista. Ymmärrän hyvin, et ollut tarvinnut seurakunnan palveluksia vuosikymmeniin, joskus se vaan menee niin.

Vaimosi kuoli keuhkokuumeeseen vai mihin lie murheisiin? Itse kuuluit porukkaan, jonka päivittäinen homma oli hivuttautua lähimpään huoltoaseman baariin kaljoille ja jossakin vaiheessa takaisin. Ei siinä ensimmäisenä ollut seurakunta mielessä, vaikka joskus kulkumatkallasi kävitkin kirkkotarhassa olutpullon korkkaamassa. Poikasi, silloin yli 4-kymppinen peräkammarissa, ei vuosiin oikeissa töissä. Ponsse vei metsätyöt ja lapiohommat teki joku jcb. Hetekalla makasi ja tuijotti töllötintä. Mopolla joskus työkkärissä kirkolla.

Tulit silloin pyhäinpäivänä kirkkoon. Vaimosi nimen luvun jälkeen sytytin hänelle kynttilän, kuten muillekin sen vuoden aikana kuolleille. Muistan, huomasin kirkkaan helmen silmäkulmassasi.

Ei se aina herkkua ollut – elämä, nyt vielä vaikeampaa, näin sanoit viimeksi kun tarinoimme tavatessamme hautausmaalla. Seuraavana vuorossa kai minä, tuumasit, josko se tuo poika hautaan hoitaisi. Sanoin pojalle kotoa lähtiessä, että sitten kun vuoroni tulee, niin ota yhteyttä siihen suntioon, se neuvoo ja sen kanssa pärjää.

Nyt vuosia myöhemmin, te molemmat, sinä ja vaimosi lepäätte saman kiven alla, vaimo ala-, sinä yläkerrassa. Minä kolmatta vuotta eläkkeellä. Näin poikasi kesällä tuovan kieloja haudallesi. Kirkossakin pari kertaa tavattu, viime pyhäinpäivänä ja kerta sen jälkeenkin.

canon-kokeilu-040

Minun kirkossani on kolme enkeliä, tässä yksi niistä

 

Pyhäinpäivänä kirkossa on väkeä, toisen kerran joululauluissa, miksi, miksi ei muulloin? Puhutaanko noina päivinä kirkossa siitä, että onko homoavioliitto syntiä tai onko naispappeus Raamatun vastaista? Onkohan meiltä unohtuneet ne oikeasti tärkeät asiat?

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Kiitos elämänmakuisesta blogista.

  • Ari Niemeläinen

    Kiitos Jari, kuolemakin on osa elämää, tärkeä osa. Jokaista pyhäinpäivän viesti koskettaa – ajallaan. Sen ajan määrää joku muu, ihminen kun sen muistaisi.

  • Tuula Kyyrönen

    Jos Jeesus eläisi täällä ja tässä meidän kanssamme, hän olisi varmaan sinun kaverisi.
    Sanoisi luultavasti: ”Juuri teitä varten minä tulin. Älä pelkää! Minä olen Sinun kanssasi.”

  • Ari Niemeläinen

    Eikö Tuula Isossa kirjassa jossakin kerrota Jeesuksen olevan ja elävän niissä vähäisimmissäkin veljissämme ja kanssakulkijoissamme? Teologiasta minä en ymmärrä ”tuon taivaallista”, vaikka saarnoja ja palopuheita olen työni puolesta kuunnellut tuhansia. Uskon hyvään ja armolliseen Kolmiyhteiseen, vaikka liturgiat ja herätysyritykset menivätkin usein yli hilseeni pahemman kerran. Mutta työ srk:ssa pisti kuitenkin ajattelemaan, jopa lukemaan ja tulkitsemaan Sanaa ja se minun tulkintani ei ole taatusti se ainoa oikea.

  • Jussi Kuosmanen

    Hieno kirjoitus. Lämmin ja maanläheinen. Tarinaa tavallisista suomalaisista. Liikutuin.

  • Ari Niemeläinen

    Kiitos kaikille kommentoijille ja postaukseni lukijoille. Olen yllättynyt suuresti ja myönteisesti noin 2500 klikkaajan määrästä. Oliko kuva se joka pysäytti ja sai lukaisemaan? Kiinnostuitko otsakkeesta, eihän kuolema ja sen kohtaaminen ehkä niitä kaikkein helpoimpia ja hauskimpiakaan aiheita ole? Kuva muutaman vuoden takaa entiseltä työmaaltani, äiti ja poika – äiti lautapalttoossa, minä virkapuvussa.

    • Jussi Kuosmanen

      Kyllä se Ari on tuo lämpimän inhimillinen tarina, joka on saanut ne klikit aikaiseksi FB-jakojen kautta. Juttuasihan on jaettu pian pari sataa kertaa.

  • Ari Niemeläinen

    Jussi, eikö tietotekniikka ole ihmeellistä, en siitäkään mitään ymmärrä, vaikka joskus nuorena RTV-mekaanikon ylemmän ammattitutkinnon suoritinkin. Nämä tietokoneet on täyttä hebreaa, joskus onnistun painamaan oikeaa nappulaa, usein väärää ja silloin mennään mettään. Se kai on sitä inhimillistä. Tarina, se onkin jo toinen juttu se.

Jätä kommentti

*