Rajansa kaikella, saunassakin – tai nimenomaan siellä!

Rajansa kaikella kuulee sanottavan päivittäin erilaisissa yhteyksissä. Tokaisin noin jokin aika sitten uimahallin saunassa – itselleni.

Istuin yksin lauteilla mielipaikallani, siinä missä jalat voi nostaa hieman korkeammalle kaiteen päälle. Löylytilaan ryntäsi 5-6 ihan kantasuomalaisen näköistä poikaa, 12-13 vuotiaita, uikkarit jalassa ja hirmuista meteliä pitäen. Ulkopuolella oven pielessä lukee selkeästi ei uimahousuja saunaan ja taitaa olla lisänä sen kertova merkkikin. Opettajakin lienee asiasta maininnut ennen halliin tuloa, olihan kyseessä luokan urheilutunti. Pojista isoin, luokan kingi oletin, tokaisi minulle tiukalla äänellä: Istut minun paikalla. En kiinnittänyt asiaan kummempaa huomiota. Pojat mahtuisivat lauteille hyvin vaihtamatta paikkaani. Minä istun nyt tässä, tuumasin. Lienee hänellä ollut kuullunymmärtämisessä jokin ongelma ja lukihäiriökin jonkin asteinen kaikilla, mahtoiko kyseessä olla joku erityisluokka? Sävy tiukkeni kyseisellä kaverilla ja hän lisäsi tehoa ääneensä: Siirry muualle, se on mun paikka!

Vanhalla jäärällä kiehahti – hieman: Vai on täällä ihan nimetty paikka herralle, tällä kertaa se sattuu olemaan varattu – minulle, odota vuoroasi! Tuli ymmärrykseeni pieni aukko – sillä kertaa.

Toissapäivänä pölähti myös samaan saunaan, saman verran ja hirmuisella metelillä hieman  nuorempia poikia. Istuin löylyssä taas yksin, vakiopaikalla. Pikku jepeillä jokaisella simmarit jalassa. Kuulin puheesta, ymmärsinkin sen verran ja ihon värikin kertoi kyseessä olevan maahanmuuttajien jälkeläisiä. Kerroin savoksi, ajattelin heidän sitä ymmärtävän, näytin lisäksi elekielellä, että uikkarit pitää jättää pesutilaan. Yksi ehti vetäistä housut kinttuun, mutta kun muut epäröivät, homma jäi puolitiehen. Ovesta tuli ohjaaja ja käski poikia riisumaan uikkarit hyllyyn ja vasta sitten saunaan. Eihän siitä mitään tullut, johtui kai poikien kotikasvatuksesta ja -kulttuurista. Kalittivat keskenään ilmeisesti arabiaa ja pinkaisivat takaisin pesutilaan. Vaihtoivat pyyhkeet vyötäisillä kiireellä kuivempia housuja jalkaan ja pyyhkäisivät hytisten pukuhuoneeseen. Paremmin minä näitä ymmärsin kuin niitä kantasuomalaisia pojankloppeja.

Suomessa lienee vallalla kasvatusmenetelmä, jossa kehutaan ja kiitetään, vaikka asiat menisivät pieleenkin ja lapsia kehotetaan tuomaan ajatuksensa julki reippaasti. Johtuiko alussa kertomani konflikti tästä syystä?

Minä haluun! Kuulostaako tutulta? Toki ymmärrän ajatusten julkituomisen tarpeen ja niiden kuuntelemisen tärkeyden, mutta eikö jokin tolkku pidä olla tavassa, millä lapsi ja nuori asiansa esittää? Oman lapsuus- ja nuoruusajan kasvatusmenetelmät olivat opettajilla ja vanhemmillakin sen verran autoritaarisia, että lapsen kantaa asioihin ei juuri kuunneltu ja otettu huomioon, traumoja joillekin siitäkin jäi.

Savusaunassa ei häiriköidä, eikä lauteilla istuta uikkarit jalassa

Savusaunassa ainakaan ei häiriköity, eikä istuttu lauteilla uikkarit jalassa

Sauna on pyhä paikka, ollut sitä vuosisatoja! Saunassa jos missä vieraan kulttuurin kasvattienkin pitää oppia elämään ihmisiksi, muuten tulee tupen rapinat! Ymmärrän, aikansa senkin oppiminen vie. Kun suomalainen pojankossi ruppee hevostelemaan saunassa vanhalle miehelle – ei käy, rajansa kaikella!

 

 

 

Kommentit

  • Mustamies

    Nyky-nuoriso ei ymmärrä puhetta, kotikastus on jäänt kesken.
    Silloin jää nuoretkin kesketekoisiksi !

  • Ari Niemeläinen

    Mustamies, ymmärsinkö oikein kommenttisi, ei kyseinen käytös ole poikien syytä, jos malli kotoa on jo tuollainen? Kyllä vastuu kasvatuksesta on ilman muuta vanhemmilla ja muillakin kuin vain omilla sellaisilla, jos heistä ei ole kasvattajiksi. Uskallus puuttua tökeröön ja törkeään käytökseen jää meiltä vain yleensä somessa meuhkaamisksi. Nuori ja lapsi uskoo asiallista puhetta, ellemme ole kovin hyökkääviä opastaessamme heitä oikeanlaiseen käytökseen. Valitettavasti, tilanteesta riippuen, ukiltakin ”palavat joskus hihat”.

Jätä kommentti

*