Tämän kesän mökkiläisten ja retkeilijöiden puheenaiheista päällimmäisenä ovat olleet itikat. Itikoiden seurasta olemme saaneet nauttia luonnon helmassa ollessamme jo viikkotolkulla. Keväiset sateet ja luminen talvi antoivat oivat puitteet kunnon itikkakesälle. Alkukesän lämpöiset säät kasvattivat sellaiset armeijat pikkulinnuille einettä että oksat pois. Helteiden puskiessa päälle pysyvät öttiäiset kuumimman keskipäiväajan piiloissaan. Jos joku nauttii tällaisista päivälämpötiloista ja järvessä uimasillaan lillumisesta, on siihen nyt mitä parhaimmat olosuhteet. Lämpöä on tarjolla ja luvassa mahdollisesti juhannukseen asti jopa ylikin, mikäli ennusteisiin on luottaminen. Kuinka käy hukkumistilastojen ja ruorijuoppojen aiheuttamien onnettomuusmäärien kanssa? Uskaltaako noita edes ajatella, vielä kun kansa on vapautettu koronapannasta ja viina virtaa vapaasti yhden jos toisen suonissa ja seurassa pitkästä aikaa?

En tiedä vanhuusko tulee, tai on jo iskenyt, vai muuten kärsimättömyys, mutta minulle tällainen helle ei sovi. Nukkumisen kanssa alkaa olla tuskaista, vaikka hyväuninen muuten olenkin sen aikaa minkä pitkälläni viivyn. Jos täällä mökillä yksikin itikka inisee kuulomatkan sisällä, yllättävän paljon se häiritsee unenpäästä kiinni saamista. Peiton tai edes lakanan alla nukkumisesta kun ei tahdo tulla mitään ja korvatulppia en osaa pitää kuin motskarilla ajaessa. Suosittelevat ilmapumppua ja cooleria mökkiin ja sellainen sopii joillekin, minulle ja meille ei, jo auton ilmastointi aiheuttaa köhää ja kipuja sekä kurkkuun että niveliin. Herkkis on herkkis vaikka voissa paistaisi!

Kemiallisesta hyttysten torjunnasta on tullut yksi lisämauste päivän keskustelupiireihin. Ovatko nämä tavallisten meikäläisten itikkamyrkyt syynä pölyttäjien katoon? Lienee aika kaukaa haettu juttu, mutta kaupunkilaisten ja kivikylissä asujien, jotka eivät tiedä mitään itikoiden ja räkän aiheuttamasta harmista, pitää saada aikaan jos jonkinlaisia puheenaiheita asioista, jotka eivät heitä itseään kosketa millään lailla. Enemmän näin maallikkona ajattelisin maatalouden vahinkoötököiden torjunnan ja ns. kasvinsuojeluaineiden olevan syynä pölyttäjien katoon kuin muutamien kemiallisten itikoiden eliminoimiseen tarkoitettujen laitteiden. Liikenteen ja teollisuuden päästöjen ja sen sellaisten luulen myös olevan yhden syyn hyönteisten häviämiseen. Tällä alueella riitänee tutkimisen aihetta ilmaston lämpenemisen ja saastumisen ohella. Tykkään kaikenlaisista pörriäisistä niin kauan kunhan pysyvät poissa herkältä hipiältäni.

Onneksi minulla on vieläkin hyllyssä pahimpaan itikoitten karkoittamiseen yli 20 vuotta sitten saamiani ohveja, limettejä ja litkuja, stickejä ja geelejäkin, jotka sain työkavereilta läksiäislahjaksi lähtiessäni Lappiin Saariselälle retkeilykeskuksen vetäjäksi. Silloinen Poikien ja Tyttöjen keskuksen retkeilykeskus Tievatupa oli työmaani ja sen verran kiireistä oli se työ vajaat pari vuotta minkä siellä olin, että montaa kertaa en ehtinyt Lapin luontoon nauttimaan itikoitten seurasta töiden ohella. Räkkää, joksi itikka-, paarma ja polttiaisaikaa pohjoisessa sanotaan, oli kaiken lisäksi noina kesinä muutenkin harvinaisen vähän.

Olen toki nauttinut Lapin kuin muunkin kotimaisen luonnon kauneudesta ja anneista ennen ja jälkeen Tievan reissun ihan kylliksi. Nyt kunto asettaa rajoituksia varsinkin liikumiseen jalkaisin ja varusteiden kanssa pienempiäkin matkoja, vaelluksista tai oikeista eräretkistä puhumattakaan. Auto, moottoripyörä tai vene on oltava apuna mikäli luontoon haluan.

Koska minun kulkuvälineissäni ovat sähkö- tai muuten vähemmän päästöjä ja hiilijalanjälkiä jättävät moottorit on jo toinen juttu. ”Turhaa” rälläämistä en juurikaan autolla kuin muillakaan liikkumavälineillä harrasta. Mökkimatka Nokialta tänne Savoon on pitkä, lähes 300 km, mutta jatkossa menee harkintaan, kauanko tätä väliä yleensäkään jaksan ajaa ja mikä on mökin kohtalo? Kovin rakkaaksi paikaksi Suonteen vedet ja rantamaisema mökkeineen on tullut. Kaikella on kuitenkin aikansa, sanotaan sanassakin, tiedä sitten? Saunan kattoremontin tekijöitä odotellessa tuli tällaisia mieleen itikoiden soittaessa taustamusiikkia sekä ikkunan sisä- että ulkopuolella ja pupun pojan pistellessä apilaa mökin pihalla.

Hyvää juhannusta toivotteleepi ariukki Suonteen rannalta!