Rengasmatka huitsin Nevadaan

Tilasin vanhaan järkkäri-kameraani netistä uuden akun, sellainen löytyi vielä rippikouluikäiseen apparaattiini. Läksin innolla etsimään kuvauskohteita. Vanha palvelijani makasi kolme vuotta komeron nurkassa odottamassa uutta tulemistaan. Akkujen loppuminen lopettaa usein nykypelien elämänkin, vara-akkuja ei ole helposti löydettävissä.

Aamupalan jälkeen kamera putkineen entiseen armeijan leipälaukkuun ja matkaan. Termospullo repuntaskuun ja hiukkasen evästä mopon tarakalle ja reissuun.

Aurinko paistaa aamuvarhaisella, pakkasta viitisen astetta. Mopoilukeli mitä parhain. Tällä kulkupelillä pääsee luontoon rospuuttokelillä huonoakin kulku-uraa pitkin. Auton ja kävelemisen kanssa on niin ja näin. Korvessa ei ole tunkua kulkijoista, sinne suuntaan matkani.

Päristelen kymmenkunta kilometriä Partaharjun suuntaan pois urbaanista asumisympäristöstä. Voiko Pieksämäkeä sellaiseksi sanoa? Jäinen metsäautotien pinta ropisee kivasti mopon renkaan alla. Korvasienet eivät ole tien penkkaan vielä nousseet. Ukkoteeri pomppaa ojan takaa melkein silmille ja kolme naarasta heti perään, lienevät olleet soitimella metsäaukolla. Vielä on korvessa riistaeloakin.

Kuusikkokohdissa lumi yllättää paljoudellaan ja tieurakin on siellä paksun jään peittämä. Haapajoki virtaa sillan alla hieman pinta kohonneena, mahtaneeko tänä keväänä tulla kunnon tulvia lainkaan? Ajattelin vilkaista muutaman sadan metrin päässä olevaa joen luusuaa läheisellä Kaihlasen metsälammella, joko muuttolinnut olisivat vallanneet rauhaisan sulapaikan. Upottava, puolimetrinen hanki polulla muuttaa suunnitelmani. Katselen aikani virran kulkua sillalta ja kuuntelen alapuolisen sahin kohinaa. Metsä kuulostaa täällä kovin hiljaiselta, punakylkirastas laulaa sentään lähimaastossa. Polkaisen mopon käyntiin ja jatkan kohti kotikylää, Haapakoskea.

Kota ja mopo

Vanha metson kalstaani rymyää lentoon männikön laidasta hieman ennen Korvasenlammen päätä, ainakin yksi ukko näköjään hengissä! Heimosen hiekkamontun kulmalla tapaan luokkakaverini juoksuttamassa koiraansa. Vaihdamme kuulumisia, mihinkä meillä kiire, eläkeukoilla. Ajelen Soukkasen kodalle ja kaivan repusta termarin ja eväät. Teetä siemaillen katselen jään alla lepäävää lampea muistellen tänne lapsena tehtyjä kesäisiä uima- ja virvelireissuja. Puron suu on sulana. Nappaan pari kuvaa kännykkäkameralla ja jatkan matkaani kylälle.

Serkkupoika touhuaa mökillään pilketyömaalla. Kahville pyytää, mutta suuntailen jo mopon eturengasta kohti pikitietä, kotia ja Naarajärveä. Mustikkamäki, heti kohta kylältä lähtiessä, siinäpä haastetta Pappa Tunturilleni. Nousemme mäelle henkeämme haukkoen, mutta eipä  ihmekään, sata kiloa ukkoa kulkimen päällä ja hiukan on väljää ja vikaa jo koneissakin, niin mopossa kuin ukossa.

Järkkärillä otetut luontokuvat jäivät tällä rengasmatkalla ottamatta, tuoreempana ensi reissulla.

Jätä kommentti

*