Resupekka

Oma ulkonäkö on nykyihmiselle (liian) tärkeä asia, mutta onko sittenkään (ihan) kaikille? Mitä sinä tavoittelet huolitellulla ja muodin mukaisella vaatetuksella, meikillä ja kampauksella? Pitääkä sinun näyttää joltakin muotinukelta olitpa sitten mies tai nainen, tyttö tai poika ehkä vielä jotakin muuta?

Miksikö tätä kyselen tai mikä asian nosti juuri nyt mieleeni – apteekkireissu! Ulkoisen näön ja habituksen arvostelu (arvottelu) on yksi mielestäni ikävimmistä piirteistä ihmisessä. Näyttipä hän ulkoisesti miltä tahansa, se lienee melko pitkälle jokaisen oma asia, ellei kyse ole työ- tai jostakin määritellystä pukeutumiskoodista tiettyyn tilanteeseen. Oliko tämä seuraava sitä, ei kai?

Ulkonäölleen, siis tälle peruspärställe ja kropalleen ei juuri ihmeitä voi tehdä parantaakseen vaikutusta kanssaeläjiin – vai voiko? On ihmisiä jotka ovat saaneet lahjana kauniin ulkomuodon hipiästä kantapäähän, toisille taas on annettu vähän rujompi ulkomuoto ilman että siihen itse asianomaisella on ollut juuri vaikutusmahdollisuutta. Varsinkin tuon ensin mainitun potin saaneena sanot, että voihan toki ulkomuotoonkin vaikuttaa monin eri tavoin ja eihän ulkomuoto lopulta juuri mitään ratkaise, sisin on tärkein ja erityisesti – asenne! Totta kai voi vaikuttaa ja monin eri tavoin, jos on pätäkkää eli rahaa, tahtoa ja aikaa käydä vaikka kuntosalilla useamman kerran viikossa, plastiikkakirurgilla, kosmetologilla ja tietysti terveyttä päästä sinne hoitoon ja hoidattamaan itseään. Asenne onkin jo mielenkiintoisempi juttu.

Seuraavana syy, mikä sai pohtimaan ulkomuodon ja sen vaikutelman vaikutusta tapahtumaan. Pari viikkoa sitten sain apteekissa eteeni kovan (hammas)säryn takia lääkärin määräämänä kahta antibioottia ja kaksi laatikkoa särky- ja tulehduskipulääkettä. Farmaseutti huomautti, kuten asiaan varmaan kuuluu, että muista sitten, tämän lääkkeen kanssa ei yhtään alkoholia, vaikutus on antabuksen kaltainen eli sinulle tulee alkoholia nautittaessa pahoja oireita. Ihan tarkkaa sanamuotoa en muista, mutta neitonen katsoi silmiin ja ehkä ulkoiseen habitukseenikin, että olisiko tästä vaikutuksesta hyvä mainita vai kuuluuko asian informoiminen automaattisesti asiaan, olipa asiakkaana minkä näköinen, ikäinen tai ”tuoksuinen” henkilö tahansa?

Totesin alkoholin nauttimisen jääneen nykyään melko vähiin, viimeisen puolen vuoden aikana olen juonut kaksi tölkkiä alkoholitonta olutta ja tarkoitus ei ole alkoholiannosmäärää tästä juuri lisätä. Sitten meitä molempia vähän hymyilytti. En ottanut huomautusta henkilökohtaisena epäluottamuksena.

Varmasti maininta alkoholin käyttökiellosta lääkkeen käyttöohjeistuksestakin löytyy, olen sentään lukutaitoinen vai ajatteliko farmaseutti, etteivät asiakkaat kuitenkaan lue niitä käyttöohjeita, ehkä?

Jälkikäteen tajusin ulkomuotoni ja habitukseni juuri tuona(kin) päivänä olleen melko suttuinen ja rähjääntynyt, tapani mukaan. Olin valvonut monta vuorokautta säryn takia ja partakin oli ajeltu viikko sitten ja tukka, se mitä siitä on jäljellä, lienee ollut leikattu reilu kuukausi sitten ja kampaa se ei ole nähnytkään viimeiseen kymmeneen vuoteen. Asuni taisi olla suoraan motskatallin remonttihommista, kun nippa nappa ehdin apteekkiin ennen sen sulkeutumista, aikaa ei jäänyt siistiytyä edes vaatteenvaihdon vertaa ja viikonloppu tulossa, lääkkeet piti saada heti.

Eläköidyttyäni vaatetus on tullut minulle entistä tärkeämmäksi. Se ei saa ahdistaa ja kiristää mistään ja sen pitää olla kaiken sortin touhuamiseen ja vötkyilyyn sopiva. Vaatetuksen nuhraantumista eikä vaurioitumista temutessa tarvitse varoa, bensalle se saa, melkein pitää haista, samoin kalalle, silloin tunnen oloni kotoisaksi. Siksipä minusta ei ole enää kerrostaloasujaksi eikä näytille erilaisiin juhlallisuuksiin, olen mieluummin resupekka (saako näin enää sanoa, ettei Pekat suutu?) ja omissa oloissani. Kannoin mustaa virkapukua neljännesvuosisadan ja sain siitä tarpeekseni, kravatit, puvut ja kauluspaidat pölyttyvät nyt kaapissa sinne saakka kunnes tulee seuraavat lähisuvun hautajaiset, toivottavasti ei ihan pian.

Turva-asusteet sensijaan niin moottoripyöräillessä kuin puusavotassakin ovat aina päällä ja veneillessä kelluntaliivit, mutta ne ovatkin jo toisen tarinan paikka. Pukeudutaan, asu vapaa mutta pakollinen. terv. ariukki.

Jätä kommentti

*