Retuperäläinen shoppailemassa

Uutta vaatetta ostaessani olen ronkeli. Viimeksi ostin ihka uuden päällystamineen kahdeksan vuotta sitten vielä työelämässä ollessani. Tällä viikolla vaatekauppaan meno tuli (taas) ajankohtaiseksi. Talvitakin vetoketju sanoi yhteistyösopimuksensa irti ja uuden sellaisen ompeleminen olisi kustantanut lähes uuden palttoon hinnan, oli aika miettiä jotakin uutta. Vaatetukseni on ollut jo pidemmän aikaa, kuten ihmiset ovat sen varmasti huomanneetkin, kirpputorin tarjoustangosta hommattua.

Ensin, totta kai, kiersin oman kyläni kirpputorit, ainuttakaan ronkelille miehelle sopivaa talvipalttoota ei niistä tällä kertaa löytynyt. Kirpputorikierroksen jälkeen tein visiitin jokaiseen miesten päällyskamppeita myyvään oman kylämme liikkeeseen.

Kriteerit takille olin miettinyt tarkkaan ennen shoppailemaan lähtöäni. Hinta alle 100 euroa, helman on yletyttävä kylmään autoon istuttaessa takapuolta lämmittämään, huppu pitää olla, vetskari kunnollinen ja mielellään sekä ylä, että alapäästä aukeava ja lisäksi kunnon nepparit varmistamaan, ettei vetoketju hajoa heti ensimmäisen kerran autoon hypätessäni, mielellään kotimainen. Väri joku muu kuin musta. Töissä verhouduin ihan tarpeeksi mustiin päällyskamppeisiin, valkoiseen paitaan, kravattiin ja tummaa pukuun, onneksi tarvitsin nyt uusia vain takin.

Suuret kiitokset myyjille, jotka näinä muutamana päivänä minua palvelivat! Suurin osa heistä todella asiantuntevasti, ainakin vanhemman miehen ja ronkelin asiakkaan näkökulmasta katsoen. Arvostan teitä suuresti hyvän sietokykynne ja kohteliaisuutenne takia. Yksikään myyjistä, kaikki muuten naispuolisia, ei menettänyt hermojaan eikä pokeriaan sovittaessamme kymmeniä erilaisia, sopivia ja vähemmän istuvia kolttuita ukonkänttyrän niskaan. Lähes kymmenestä kaupasta löysin neljä mieleistä takkia, kaksi näistä omalta kylältä, loput entisestä kotikaupungistani. Ostaminen tyrehtyi mieleisen palttoon kohdalla hintaan, toki pienellä marginaalilla. Satasen panin ylärajaksi, pidin siitä kiinni.

Oltiin Savon piäkaapungissa vaimon hammaslääkärireissun takia. Minulle jäi odotellessani puolitoista tuntia aikaa kierrellä torin ympäristön kauppoja. Viiden puodin talvitakkivalikoimiin ehdin tutustua. Kolmessa minua palveltiin kiitettävästi, kahdessa suuressa sellaisessa eivät myyjät minua huomioineet, lienee ollut kiireisempää ja/tai tärkeämpää tekemistä, ehkä potentiaalisempia asiakkaita tarjolla. Aloin menettää toivon takin löytymiselle.

Enää vartti aikaa vaimon paluuseen hammaslääkäristä. Huomasin torin kulmalla uudehkon kauppakeskuksen kulmalla kotimaisen vaatemerkin logon. Tässä kaupungissa asuessani  70–80-luvulla samaisella paikalla oli vielä puutalo ja siinä muistaakseni Mustan Pörssin kauppa. Rohkeasti sisään kauppakeskukseen ja löysin kyseisen, kalliina pitämäni vaatemerkin myymälän. Kohtelias myyjätär kysyi miltei heti tutkaillessani talvikamppeiden valikoimaa, että miten hän voisi auttaa. Vaikka mielenkiintoni kohdistuikin vain 70 %-alennustakkeihin, hän kertoi asiantuntevasti minua kiinnostavista takeista ja niiden ominaisuuksista. Kokeilin kolmea palttoota ja viimeinen natsasi. Kysyin hintaa ja se oli alennettuna 60 euroa. Olin löytänyt etsimäni!

Kotiin tultuani ja ihastellessa vaimon kanssa ostosta, mielessäni kävi ajatus:  Olisin maksanutilomielin takista vielä 40 euroa lisää, jos valmistusmaan kohdalla olisi lukenut Suomi. Shoppailin kaupungissa, jossa vielä 70-luvulla siellä asuessamme oli useampikin vaatetusalan tehdas, ne työllistivät suuren määrän meitä savolaisia. Palanneeko tuo aika entinen enää koskaan?

 

Jätä kommentti

*