Riipunko somesta?

Olen pitänyt itseäni ihmisenä, joka ei ole, eikä tule riippuvaiseksi mistään. Olin vielä fyysisesti terveenpänä hulluna urheiluun, siis harrastin urheilemista ja liikuntaa päivittäin, jopa aamuin illoin, olinko silloin jo urheiluaddikti? Kalaan ja erälle tekee mieli aina, kun ei ole muuta tosi tärkeää tekemistä, olenko nyt kalaeräaddikti? Joillakin ihmisillä on kuulemma seksiaddikti, onneksi en taida itse kuulua niihin, pitääkö sitä silloin haluta koko ajan vai pari kertaa päivässä ja kaksitoista tuntia kerrallaan?

En liene ainut joutoaikainen eläkeläinen, joka viettää valveillaoloajastansa (liian) ison osan tietokoneen ääressä ja näpyttelee jotakin jonnekin. Pari vuotta sitten olin ehdottomasti sitä mieltä, että Facebookiin en ikinä liity ja tietokonetta käytän vain järkevästi tiedonhankintaan, silloin vielä pakollisten työsähköpostien lukemiseen ja päiväkirjan pitoon. Mitä vielä, nurin ovat menneet hyvät päätökset ja tässä istutaan joka-aamuisella istunnolla ja kirjoitellaan amatöörimäisiä jorinoita, ikäänkuin niitä joku vielä joskus lukisikin. Mielipiteitäni tuputan milloin kommentoiden toisten, samanlaistenko, aikaansaamia mielenpurkauksia ja yritän esittää muka hyvin perusteltuja omia saarnojani ikäänkuin parantaakseni ihan hulluksi muuttunutta maailmaa.

Ainakin minulla on vielä sellainenkin ominaisuus (vika), että aivoon tupsahtanut, muka hyväkin idea tai mielipide on saatava toisten lukijoiden luettavaksi heti. Paukutan konetta mielenkiihkossa hiki hatussa ja painan enteriä vai mikä hiivatin lähetä-nappula se onkin, ennenkuin olen edes lukenut tekstiä, saati sitä korjaillut. Joskus, ehkä seuraavana päivänä luen oman kirjoitukseni ja totean jopa ääneen itselleni lausuen, minkä kirjoitin sen kirjoitin. Olisiko kannattanut vähän pähkäillä ja antaa asian hautua ja vasta sitten suoltaa kaikkien luettavaksi. Voihan asiaa ensin luonnostella, pistää luonnokset-mappiin, myöhemmin korjailla ja ehkä sitten, pitkän harkinnan jälkeen painaa julkaise-nappulaa. Mutta kun koko juttu on jo parin tunnin päästä väljähtynyt ja menettänyt merkityksensä. Ei kai sinulle koskaan näin käy, että heti vaan mielipide koneelle ja ulos, raikkaasti?

Oikeinkirjoituksesta en välitä ja mitä välittämäänkään, kun en osaa enkä pysty sivistyneesti ja kirjakielin kirjoittamaan. Sanajärjestykset ovat miten sattuu ja välimerkit joko on tai ei.  Kun oikein halukkaasti itse etsin, saatan seuraavan päivänä löytää vielä jotakin siitä johtoajatuksesta, jota tekstissäni käsittelin, miten mahtaa olla mahdollisen tuntemattoman lukijani? Luulenpa tietäväni, kun nyt männä päivänä lueskelin plogiini kirjoittamiani juttuja ja toisille heittämiäni kommentteja, että joku luokittelee minut vähintäinkin sovinistiksi ja rasistiksi, mitä termit tarkoittaneekin. Kylähulluksi ja muuten oudoksi minua on kehuttu aiemminkin, ennenkuin kokopäiväiseksi somekirjailijaksi heittäydyin.

Miksi sitten yleensä kirjoittelen minne kirjoittelen? Tämähän on hiivatin hauskaa ja ikinä ennen en ole joutanut tai saanut kirjoittaa ainakaan niin paljoa kuin olisin halunnut. Nyt kun työ ei ole enää riesana ja työkaveritkaan eivät kuuntele jorinoitani, pakkohan minun on saada itseni jollekin kuulluksi tai luetuksi. Joka aamu pitäisi mennä muuten Pieksämäen torille kahvia killittämään ja höpisemään toisten joutoukkojen kanssa säästä ja kalareissuista ja katselemaan eläkeläsistyttöjen ja torikauppiaitten perään. Talven tullen alkaisinko kiertämään kuppiloita aamusta alkaen iltaan asti? Kallistakin moinen touhu olisi näin suht pienellä eläkkeellä elävälle.

Kun tulee se päivä, että yhtään klikkausta ei enää plogiini tule, on aika miettiä, mikä riippuvuus seuraavaksi haaviini eksyisi, voipihan se olla vaikka kolmen kilon taimen. Kamerani muistikortille voisin yrittää tallentaa kotikulmilleni harhautuneen pakolaisen karhu kiinni persauksissa. Olisiko tarpeeksi harvinainen ja tavoiteltava kuvausaihe? Tämä teksti tupsahti tunnissa ja ei taatusti ole mietitty tarkkaan eikä edes korjailtu, ehkä huomasitkin?

 

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Hyvinhän tuo teksti rullaa. Paremmin kuin itsellä. Minulla virheitä tahtoo tulla vaikka kirjoittaisi samaa tekstiä 20 kertaa. Olen miettinyt näitä samoja kysymyksiä – ne tulevat jossain vaiheessa vastaan – ehkä olisi aika laittaa pillit pussiin tai pitää taukoa. Olen kirjoitellut kohta 10 vuotta – sen huomion olen tällä välin tehnyt, että jutut toistuvat maailmassa tietyin väliajoin – sen huomaa viimeistään silloin kun ryhtyy toistamaan samoja sanakäänteitä. On ollut myös mielenkiintoista huomata, miten entiset kirjoitukset ryhtyvät ohjaamaan omaa ajattelua. Sen takia poistan tekstini aina tietyn väliajoin. Taannoin poistin SS:n kommenteista yli 5000 viestiä.
    Nyt kun blogit tarjoavat kommentointimahdollisuuden, kommentit jäänevät elämään pidempään kuin alkuperäiskirjoitukset.

    • plokkariukki

      Kiitos Jari kommentista, on ihan mukava lukea jotakin positiivista kirjoitelmistani, sellaiseksi kommenttisi ymmärsin. Muistan ensimmäisen raittiuskilpakirjoitus-kilpailun kansakouluajalta, liekö kaikki osallistujat saaneet jonkin kirjapalkinnon, mutta ainakin minä kuvittelin voittaneeni sen, olikohan Pulun ja Pekan pakinoita-teos. Silloin iski ajatus kirjailijan urasta, niinkuin Kalle Päätalolla aikanaan, vain sillä erotuksella, että hänestä tuli oikea kirjailija. Mutteripoika on mutteripoika vaikka voissa paistais, mutta kai hänkin saapi kirjoitella ja lukekoon tekeleitäni ne, joita tällaiset tarinat kiinnostavat.

Jätä kommentti

*