Eläkeläisen eväät ja juhlakamppeet

Medioissa keskustellaan kansan jakautumisesta enenevässä määrin köyhiin ja rikkaisiin, laiskoihin ja ahkeriin, tyhmiin ja viisaisiin. Yhtä kaikki, vastaikkain asettaminen on nyt muodikasta ja mediaseksikästä. Tärkeä pointti näissä keskusteluissa on nuoren ja kauniin kansanedustajan suusta suoraan lainattuna: … rajoitteensa on itse kullakin… siis jokaisella ja hieman naurua päälle. Lopputulos – jokainen pärjätköön omillaan.

Minä olen eläkeläisenä onnellisessa asemassa! Tiedän toistaiseksi tarkalleen, paljonko tilille napsahtaa jokaisen kuukauden alussa. Ei paljon mutta tarpeeksi. Jos silloin yrittäjänä ollessani olisin ollut hieman viisaampi ja maksanut kunnollisia eläkemaksuja, ehkä eläkkeeni olisi nykyään hieman suurempi. Oma vika, itsepä maksuni määrittelin!

Onneksi minut kutsuttiin ja pääsin yrittäjyyden jatkoksi seurakunnan seurakuntamestarin hommiin. Työnantaja maksoi asiaan kuuluvat eläkemaksut, joiden tuloksista nyt nautin, toista tuhatta euroa kuussa – puhtaana käteen. Eräs tuttavani totesi, tuolla summalla ei voi elää. Milläpä muullakaan kun on pakko; vaimon pikku eläke toki lisäksi? Menot oltava kurissa, vanha kansa sanoo: Suu säkkiä myöten. Googleta, jos et ole tätä sanontaa ennen kuullut ja tiennyt. Menot eivät ole koskaan tarkkaan tiedossa, mutta sen verran vaimossa on kirjanpitäjän ja kasöörin vikaa, että hän varoitteli muunmuassa huhtikuun laskumäärän olevan kokoa, että siihen on etukäteen varauduttava.

Vaatekaupan ovet ovat pysyneet kohdallani kiinni, en ole uusinut kamppeitani sitten eläköidyttyäni (noin 4v sitten). Vanha työpukuni saa kelvata edelleen hautajaisiin ja muihin mustan puvun juhliin, jos niitä on. Kirpputorilla uusin verkkatakin, entisestä meni vetskari. Selässäni on nyt kotikaupungin tanssiseuran nimi ja logo. Seuran toiminnasta ei ole harmainta aavistusta eikä väliä, tuskin kunto tanssimisesta tykkäisi, saati paranisi, mene ja tiijä, Jussi K voisi olla toista mieltä?

Kamppeet kenkiä myöten eivät eläkeläisen hissutellessa kulu. Toista oli ennen. Ihmisten juhliin ei kirkon virkamiehenkään passannut kirpputori-kamppeissa mennä. Nyt ajattelen kelpaavani vähiin juhliin komerosta löytyvällä vanhalla virkapuvulla ja ehkä hieman muodista poikkeavilla retro ja vintage-asuillani.

Otsakkeessa lupasin jotakin eväistä. Joka päivä on syöty edelleen, ei ehkä kovin usein niitä ”satöpriäänejä” ja hanhenmaksapalleroita, kuhuviineistä ja kahvin kanssa konjakeista puhumattakaan. Lahnan ja särjen kutu ovat parhaillaan menossa, hauki meni jo. Jos joku ei osaa näistä kaloista sapuskaa tehdä, kannattaisi opetella, jos et ole koskaan tehnyt ja maistanut, voin kertoa ns. roskakaloista tehtyjen pöperöiden maun taatusti olevan parasta A-luokkaa verrattuna pakastekalaan tai muutaman päivän vanhaan kirjovötkäleeseen.

Meillä eläkeläisillä, työttömillä ja muita rajoitteita omaavilla saattaisi löytyä tolkun tekemistä lähtemällä etsimään ilmaisia luonnon antimia. Vaatii viitseliäisyyttä ja vaivaa. Lopputulos voisi olla uuden elämämme ensimmäinen päivä! Emme ehkä muistaisikaan miten vähän rahaa siellä lompsassamme on. Aina onkireissu koko päivän sohvalla löhöämisen voittaa, takaan sen!