Brysselistä tulee ilmastomuutoksen pysäyttämiseksi yksi jos toinenkin määräys ja tavoite jotka koskettavat meistä jokaista. Liikenne, sen päästöt ja metsät hiilinieluineen ovat nyt kärkipäässä agendalla, jos näin hienoa sanaa uskallan käyttää. Bensan ja muiden fossiilisten polttoaineiden hinnan korotus ennen siirtymistä päästöttömiin sähköautoihin on kuuma aihe. Minulla ei ole varaa siirtyä sähköautoon mökkivälin kulussa niin kauan kuin matkaa on tuo 300 kilometriä suuntaansa, kauanko jaksan väliä ajaa onkin jo toinen juttu?

Onko sitten järkevää pitää yllä kahta asuinpaikkaa kaukana toisistaan? Mökkireissun bensat maksaa noin 70 euroa/ kerta. Kohta minun mökkini ”takametsä”, vajaat puolitoista hehtaaria on ainut hakkaamaton hiilinielu seutukunnalla, kovasti ovat Suonteen rannoillekin hakkuut iskeneet. Liekö pelko EU:n mahdollisesti määräämistä hakkuukielloista pelotellut nyt isännät myymään puitaan? Minun metsäni säilyy niin kauan ryteikkönä kun se on minun nimissäni. Saunan ja kaminan lämmityspuut sieltä otan.

Veikko kirjoitteli omassa blogissaan autoilustaan ja mahdollisesta haittanaolostaan kiireiseksi muuttuneessa liikenteessä. Kovasti ihmettelen minäkin havaintojani joidenkin hätähousujen tavasta liikkua teillä täysin vastuuntunnottomasti. Minä-keskeiseksi ovat ajotavat osalla kuskeista muuttuneet. Ollaan niin rattimiestä ja -naista, ohi meistä köröttelijöistä on päästävä olipa sitten turvalliseen ohitukseen mahdollisuutta tai ei. Suhtautuminen kanssaeläjiin on sama kuin maskin käytössä, minä en käytä enkä sairastu, minä en kolaroi enkä tunaroi.

Mutta kun on niin, että me hitaammat ja reagointiajoissa jo jälkeenjääneet kuskitkin seikkailemme ominaisuuksinemme ja kotteroinemme teidän nuorempien rallikuskien jaloissa. Entä sitten ohittaessasi meikäläisen Nissania Suonenjoen Jalkalantiellä, sinua tuleekin vastaan toinen kalle rovanperä 120 km/t lasissa ja kaikki kolme olemme yhtäaikaa viitisen metriä leveässä tien mutkassaa? Eivät rattimiehen nopeatkaan refleksit ja kädet auta, varsinkaan kun et tiedä, minnepäin Niemeläisen Nissanin etupyörät siinä kohdin osoittavat.

Kaksipyöräiset ovat sitten ihan jo toinen juttu liikenteessä. Kun rysähtää, häviäjän tietää, olipa pottapäinen kuski syyllinen tai ei. Itsekin vanhana motoristina olen siirtynyt lähes mopoluokkaan jo tietäen kykyni ja taitoni hallita raskaampaa ja tehokkaampaa pyörää. Paikoiksi joissa ajelen Ifallani, valitsen rauhalliset tiet ja ruuhkattomat seudut. Pyöräni huippunopeus on noin 70 km/t ja sitäkään en ole kokeillut niin oman kuin pyörän säästämiseksi pahemmilta vaurioilta. Huomioliivikään ei enää unohdu tämän köröttelijän päältä samoin kuin pelastusliivi vesillä.

Nokian ja Tampereen liikenne joihin olen viimeisen vuoden aikana koettanut sopeutua, tuottaa monin paikoin vielä tuskaa. Liikenteen rytmi ja liikkujien määrä on täällä ihan toista kun Pieksämäellä ja Suonenjoella. Nopeudet pääväylillä ovat välillä melkoisia. Vilkun käytössä olen ollut huomaavinani selkeän eron verrattuna Savoon, vilkkua käytetään ja sen käyttäjälle annetaan tilaa kun ajoissa ilmoitan esimerkiksi vaihtavani kaistaa – ruuhkassakin. Pään pitää pyöriä peilistä peiliin kuin telkällä kaistoja vaihdellessa. Samalla on seurattava ja kuunneltava vielä navigaattorin ohjeitakin vaikkapa hammaslääkärireissulla parkkihallia etsiessä Mansen keskustassa.

Vieläkö meikämanne ehtii nähdä auton tai miksikä sitä kulkinetta nimitettäneekään, joka vie minut navigaattoriin näpyteltyyn tai sanottuun osoitteeseen rattiin koskematta? Tämä visio tuntuu uskomattomalta, mutta niin moni muukin asia menee eteenpäin meikäläisestä käsittämättömällä tavalla ja nopeudella, mene ja tiedä.

Mökkimatkat bensa-autolla, rantasaunan kiukaan lämmittäminen puulla, siinä taitavat olla tällä hetkellä mualiman pahimmat rikokset, päästölähteet ja ilmaston pilaajat, vielä siihen kun lisätään ariukin 3,5 hevosvoiman 2-tahti perämoottori uisteluveneessä ja museorekisterissä oleva vm -55 Ifa RT 125.  Entä eräreissu metsästysmaille Savoon syksyllä haulikon kanssa, vaikken sillä mitään ampuisikaan? Taidan olla oikean, Teslalla tuhatta ja sataa kaahaaavan viherpiipertäjän silmissä viimeisen päälle ympäristörikollinen, luonnontuhooja? On siinä ja siinä ettei linnatuomio ole tulossa näistä tekemisistä vielä vanhuuden päivinä. t. ariukki Nokialta