Riski vai järki?

Monelle meistä lienee hyvin vaikeaa myöntää olleensa jossakin asiassa väärässä. Sosiaalisessa mediassa suuri osa keskusteluihin osallistujista tuntuu olevan aina oikeassa ja tietävänsä kuinka jokin asia olisi pitänyt hoitaa. Johan minä sanoin, eikö kuulostakin tutulta? Kukapa viitsii ainaoikeassaolijan varmaa mielipidettä jälkikäteen varmistaa, vaikka epäilisikin asian todellista laitaa.

Minä olen erehtynyt! Rahaa olen hukannut turhiin unelmiini, jopa yhteiskunnan rahoja ehkä edesvastuuttomasti joskus käyttänyt. Tahattomasti kai useimmin, ehkä tyhmyyttäni, mene ja tiedä. Pesää raha ei ole koskaan lompsaani tehnyt, joskaan ihan tyhjäksikään se ei ole toistaiseksi päässyt. Velkarahaa siellä on muutaman kerran ollut, runsaastikin tulotasooni nähden, mutta aina olen velkani maksanut takaisin ja vielä sovitussa ajassa. Koulutukseen ja opiskeluun olen yhteiskunnan rahoja ”tuhlannut” vanhoilla päivilläni, päälle 5-kymppisenäkin pariinkin otteeseen, olenko niissä viisastunut, olen jäävi itse sitä arvioimaan.

Isoa ääntä pandemian aiheuttamista tulonmenetyksistä pitävät he, jotka ovat panneet rahaa likoon ehkä suurenkin voiton toivossa – epävarmoille markkinoille. Matkailu, viihde, tapahtuma ja ravintola-alat lienevät tyypillisimmät heilahteluja sisältävät rahanreiät ilman koronaakin. Sopeutujat pärjännevät ja ovat pärjänneet suhtanteiden mukanakin muuttuvilla aloilla kohtuullisesti. Isolla velalla, vara- ja puskurirahojen puutteessa investoineet lienevät melkoisessa lirissä tulovirran ollessa nollassa pidemmän aikaa. Ovatko mainitsemani alat sitten rahasampoja nousukaudella, ehkä? Eikö yrittäjälle kuulu kuitenkin pääasiassa riskit ja niiden ottaminen, sitten kun rahaa tulee joka tuutista, saa itse valita, mihin rahansa käyttää.

Muistan perustaessani aikanaan omaa pikku firmaa ”helpon rahan” aikaan, jolloin muunmuassa valuuttalainaa ja halpaa rahaa tuputettiin pankkien taholta tällaiselle tyhjätaskullekin ihan vastuuttomasti, kun edes jonkinlaisen suunnitelman firman tuloista ja takaisinmaksukyvystä pankkiherralle sopersi. En pankinjohtajan suosituksesta huolimatta ostanut Mersua, ostin käytetyn farkku Ladan. En rakentanut isoa, omaa hallia velkarahalla, vaan kunnostin ostamastani vanhan omakotitalon autotallista firmalleni toimitilan.

Muistuu mieleeni sellainenkin vuosi hieman myöhemmältä ajalta, jolloin yrittäjäjyyden olin vaihtanut uuteen, kirkon virkamiehen kapeaan leipään. Kerran vielä piti kokeilla yhden firman perustamista ja ottaa siinä ruljanssissa nokkiinsa oikein kunnolla. Muutamassa vuodessa koko viihde-elektroniikan huolto- ja ns. jälkimarkkinointikuvio oli muuttunut täysin, tätä en ollut selvittänyt ennen päätöstäni investoida perustamaani uuteen radio- ja TV-alan huoltoyritykseen. Lyhyessä ajassa tuhlasin omia ja perheen rahoja vuositulojen verran. Tästäkin selvittiin pussin nyörejä kiristämällä. Virkavapaus ja mahdollisuus palata takaisin pienipalkkaiseen kirkon pestiin pelasti uhkarohkean yrittäjän tällä kertaa pulasta.

Viimeaikoina olen höyrynnyt löytääkseni täältä Pirkanmaalta vapaa-ajan paikkaa, jossa voisin harrastaa vaikka musisointia tai jotakin käsillä tekemistä. Varovaisuus on tullut mukaan liialliseen unelmointiin omasta lähimiesluolasta. Eläkeläisen tuloilla mahdollisuus rahoittaa kahta vain vapaa-ajalle tarkoitettua paikkaa ja niiden ylläpitoa, on kinkkisempi juttu. Meille molemmille vaimon kanssa on Suonenjoella oleva mökki niin rakas, että siitä luopumiseen ei ole aika vielä kypsä. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Haaveilla saa ja pitää, mutta tietäen tulonsa, menojen pitää jäädä alle sen tai muuten hukka perii.

t. ariukki

Kommentit

  • Arja Hakala

    Näinhän se elämä koettelee kuten sanailette.
    Teitä on kaksi tulonhankkijaa, niin unelmia on ehkä helppo toteuttaa. Ainakin niistä voi haaveilla ja julkisuutta saada Savon Sanomissakin.

    Kyllähän pariskunnan molempien katsomiset samaan suuntaan mahdollistavat monia unelmia. Sikäli teillä on hyvin asiat, jotta riskin ottoa kannattaa kokeilla.
    Ilo on lukea elämänne tarinoita.
    Leppoisaa joulunaikaa!

    On myös pariskuntia, joissa toinen on hallitseva, alistava ja siinä toimitaan ”tanssittajan” sääntöjen mukaan. Liian paljon on tällaisia puolisoita.

Jätä kommentti

*