Otsakkeen laulu lienee monelle tuttu 60-luvulta Simon & Garfunkelin versiona. Suomalaisessa sanojen käännöksessä ovat muunmuassa sanat … on hiljaisuus nyt kultaa, sitä kuunnelkaa…

Hiljaa virtaa joki

Lähi aikoina on hiljaisuudesta tullut minulle välttämättömyys, suorastaan elinehto. Hiljaisuuden kohtaamiseen on nähtävä vaivaa ja löydettävä tahto. Liikenteen ja kaikkien muiden äänten kakofonia täyttää ympäristömme. Miltei jokapaikassa pauhaava musiikki suorastaan repii minun sieluani, vaikka jonkinmoiseksi musiikki-ihmiseksi tunnustaudunkin. Katsopa vastaan tulevaa nuorisoa ja vanhempaakin väkeä, heillä on kohta joka toisella napit ja piuhat korvissa, ainako pitää soida – miksi?  Jos ja kun on hiljaista, joitakin sekin ahdistaa, ei minua.

Menen kalaan löytääkseni hiljaisuuden, menen metsään löytääkeni rauhan. Kävelen polkua kuullakseni tuulen suhinan ja haavan lehtien kahinan. Jos ei lintukaan laula, on täydellinen hiljaisuus, ihmeellistä. Haluatko Sinä löytää hiljaisuuden soinnun, kuten otsikon laulussa?

Astelen hissuksiin perhovavan kanssa keskellä ikiaikaista metsää, polun tapainen myötäilee joen penkkaa. Heitän siellä täällä perhoa polveilevaan, hiljaksiin virtailevaan jokeen. Jos oikein terästän kuuloani, taustalla supisee äsken taakse jäänyt sahi. Käki kukkuu jossakin, hyvin kaukana.

Pehmeää hiljaisuutta

Olen kuunnellut musiikkia ja melua elämässäni melkein tarpeeksi. Luin läksyt, silloin harvoin kun luin, 7-tuuman kelanauhurin kiekot pyörivät taustalla, vain isän ärähdys hiljensi musiikin. Töissä tappelin 60-luvulta aina 90-luvulle saakka melun kanssa korjatessani ja asennellessani erilaisia elektroniikan ja äänentoiston laitteita ja järjestelmiä. Soittelin bändeissäkin ja liian kovaa sielläkin.

Pieni pyhiinvaellus-polku kirtää Partaharjun toimintakeskuksen ympäristössä Salvosen järven rannalla. Partaharju on ympäristöineen helmi Pieksämäellä. Moni mies, miksei nainenkin on ainakin lapsuudessaan ja nuoruudessaan siellä piipahtanut. Poikien keskus, sittemmin Poikien ja Tyttöjen keskus omistaa paikan tai säätiön kai se kiinteä on, PTK on kirkon varhaisnuoriso-järjestö. Partaharjulla voi vierailla vieläkin, jopa yöpyä, tarjoaa nykyään sellaisiakin palveluja. Kannattaa piipahtaa jos reitin varteen osuu, miksei vartavastekin! Pienen pyhiinvaellus-polun varteen on asetettu muutama Raamatun lauseen ja ajatuksen sisältävä rastitolppa. Itse kiertelin näitä kankaita ja polkuja enemmänkin opiskellessani vanhemmalla iällä nuorison- ja vapaa-ajan ohjaajaksi vuosituhannen vaihteessa. Opiskelijat ovat nyt poissa, opistolle tuli loppu muutama vuosi sitten.

Ristikiven kirkon alttarikivi

Polku päättyy Ristikiven kirkkoon, maailman korkeimpaan kirkkoon. Istuessasi avoimen taivaan alle, kirkon pyöreästä hirrestä tehdyn penkin päähän, Herrasi ja hiljaisuuden puhutteluun, kuulet sen ja löydät sen – hiljaisuuden, rauhan – it`s sound of silence!