Sound of silence

 

Otsakkeen laulu lienee monelle tuttu 60-luvulta Simon & Garfunkelin versiona. Suomalaisessa sanojen käännöksessä ovat muunmuassa sanat … on hiljaisuus nyt kultaa, sitä kuunnelkaa

 

WP_20160527_006

Hiljaa virtaa joki

 

Lähi aikoina on hiljaisuudesta tullut minulle välttämättömyys, suorastaan elinehto. Hiljaisuuden kohtaamiseen on nähtävä vaivaa ja löydettävä tahto. Liikenteen ja kaikkien muiden äänten kakofonia täyttää ympäristömme. Miltei jokapaikassa pauhaava musiikki suorastaan repii minun sieluani, vaikka jonkinmoiseksi musiikki-ihmiseksi tunnustaudunkin. Katsopa vastaan tulevaa nuorisoa ja vanhempaakin väkeä, heillä on kohta joka toisella napit ja piuhat korvissa, ainako pitää soida – miksi?  Jos ja kun on hiljaista, joitakin sekin ahdistaa, ei minua.

Menen kalaan löytääkseni hiljaisuuden, menen metsään löytääkeni rauhan. Kävelen polkua kuullakseni tuulen suhinan ja haavan lehtien kahinan. Jos ei lintukaan laula, on täydellinen hiljaisuus, ihmeellistä. Haluatko Sinä löytää hiljaisuuden soinnun, kuten otsikon laulussa?

Astelen hissuksiin perhovavan kanssa keskellä ikiaikaista metsää, polun tapainen myötäilee joen penkkaa. Heitän siellä täällä perhoa polveilevaan, hiljaksiin virtailevaan jokeen. Jos oikein terästän kuuloani, taustalla supisee äsken taakse jäänyt sahi. Käki kukkuu jossakin, hyvin kaukana.

 

Pehmeää hiljaisuutta

Pehmeää hiljaisuutta

 

Olen kuunnellut musiikkia ja melua elämässäni melkein tarpeeksi. Luin läksyt, silloin harvoin kun luin, 7-tuuman kelanauhurin kiekot pyörivät taustalla, vain isän ärähdys hiljensi musiikin. Töissä tappelin 60-luvulta aina 90-luvulle saakka melun kanssa korjatessani ja asennellessani erilaisia elektroniikan ja äänentoiston laitteita ja järjestelmiä. Soittelin bändeissäkin ja liian kovaa sielläkin.

 

Ristikiven kirkko

Pieni pyhiinvaellus-polku kirtää Partaharjun toimintakeskuksen ympäristössä Salvosen järven rannalla. Partaharju on ympäristöineen helmi Pieksämäellä. Moni mies, miksei nainenkin on ainakin lapsuudessaan ja nuoruudessaan siellä piipahtanut. Poikien keskus, sittemmin Poikien ja Tyttöjen keskus omistaa paikan tai säätiön kai se kiinteä on, PTK on kirkon varhaisnuoriso-järjestö. Partaharjulla voi vierailla vieläkin, jopa yöpyä, tarjoaa nykyään sellaisiakin palveluja. Kannattaa piipahtaa jos reitin varteen osuu, miksei vartavastekin! Pienen pyhiinvaellus-polun varteen on asetettu muutama Raamatun lauseen ja ajatuksen sisältävä rastitolppa. Itse kiertelin näitä kankaita ja polkuja enemmänkin opiskellessani vanhemmalla iällä nuorison- ja vapaa-ajan ohjaajaksi vuosituhannen vaihteessa. Opiskelijat ovat nyt poissa, opistolle tuli loppu muutama vuosi sitten.

 

 

Ristikiven kirkon alttarikivi

Ristikiven kirkon alttarikivi

 

Polku päättyy Ristikiven kirkkoon, maailman korkeimpaan kirkkoon. Istuessasi avoimen taivaan alle, kirkon pyöreästä hirrestä tehdyn penkin päähän, Herrasi ja hiljaisuuden puhutteluun, kuulet sen ja löydät sen – hiljaisuuden, rauhan – it`s sound of silence!

 

 

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Ari, hiljaisuutta on hyvä tuoda esille. Hiljaisuus vaatii vähän rohkeutta, siinä saattaa alkaa kuulla jopa itseään.

  • Ari Niemeläinen

    Tässä iässä hiljaisuudenkin merkityksen alkaa pikku hiljaa ymmärtää, mutta paljon on vielä oppimista meilläkin, eikö niin Veikko?

    • Veikko Kastinen

      Kyllä,kyllä. Paljon varmaan jää oppimattakin. Simpauttajassahan se oli että naisen sielunelämä ja mopon sytytysjärjetelmä oli enää epäselvää.

  • Tuula Kyyrönen

    Kiitos Ari hienosta kuvauksesta ja teidän kahden, Sinun ja Veikon keskusteluista!

    Pakostakin tulee mieleen, että onkohan aika kypsyttänyt viljaa (huom! kuulun itsekin samaan sukupolveen).
    On aika pysähtyä kuuntelemaan omaa sisäistä puhetta, sielua. Sen puheen kuulee luonnossa, hiljaisuus ei ole enää hiljaisuutta, kun se alkaa puhumaan jopa niin lujaa, että särkee vanhat rakennelmat. Mutta myrskyn jälkeen on tyyntä.

  • Ari Niemeläinen

    Tuula, liekö niin, että kun askel lyhenee alkaa näkemään ja kuulemaan paremmin ja enemmän, vaikka aistit heikkenevätkin?

Jätä kommentti

*