Sinisiä ajatuksia Konsta Pylkkäsen tapaan

Plogini aloituksesta lähtien minua on huvittanut profiilini ja tekstieni sijoittaminen Politiikka, yhteiskunta ja talous-otsakkeen alle. Politiikasta en ymmärrä yhtikäs mitään, mitä nyt kymmenkunta vuotta vuosikymmeniä sitten suhasin kunnallis- ja kirkkopolitiikassa joo-joo-miehenä ollen joka toisessa asiassa erimieltä oman ryhmäni tai lähes kaikkien päättävien elimien kanssa. Omassa ryhmässä avasin joskus suunikin, mutta isossa salissa en ehtinyt pyytää edes puheenvuoroa nuijan kopsahtaessa pöytään, se siitä politiikasta ja sen ymmärtämisestä.

Yhteiskunta, semmoisena kun minä sen ymmärrän, on politiikkaakin vaikeampi käsittää. Liian iso kokonaisuus yksinkertaiselle miespololle. Onko suuri tietämättömyys ja ymmärtämättömyys osa yhteiskuntaa täällä ruohonjuuritasolla ja periferiassa?

Lukiessani oppositiopoliitikkojen tekstejä vaikkapa SS-plogeista, tuntuvat tietämättömyys ja ymmärtämättömyys olevan vallitseva olotila ministeriöissä ja hallituspuolueissa. Oppositiossa asuu suurin viisaus, kumma kun tuokin ominaisuus ja hyve vaihtaa paikkaa aina vaalikausittain hallituspohjan muutosten mukana. Minä tunnen olevani yhtä pöljä politiikan, yhteiskunnallisten asioiden kuin taloudenkin suhteen, olipa hallistusvastuussa mikä porukka tahansa, johtuuko tämä siitä, etten omista enää minkään väristä puoluekirjaa ideologioista puhumattakaan? Rahaa pistän likoon tasan sen verran kun plakkarissa on varaa ja velkaan en turvaudu enää lainkaan, vaikka niiden korot ovat pikavippejä lukuunottamatta lähes olemattomat. Velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa -sanonta on ollut mielessä jopa asuntolainaa silloin joskus nostettaessa, vaikken oikein ymärtänyt tuonkaan sanonnan perimmäistä tarkoitusta. Sen ymmärsin, että muistaakseni noin 14 prosentin korko tuntui aika isolta hakiessani pankista 150000 markan shekin ensiasuntoa ostaessani, mutta inflaatio oli käsittääkseni hyvä kaveri tuolloin 70 – 80-luvun vaihteessa ja avusti hyvin lainaa takaisin maksettaessa.

Taloudenpidosta ja terveydenhuollosta ei ministereillä tunnu olevan opposition mielestä minkäänlaista ymmärrystä, vaikka ministerit ja heidän avustajansa ovat kouluja käyneet ja hameen-, sekä housunpersauksiaan yliopistoissa istuessaan kuluttaneet huomattavasti meikäläistä enemmän. Rahaa jaetaan turhuuteen ja vääriin paikkoihin ja tulopuolesta ei ole tietoakaan, velalla mällätään. Meillä lienee ollut pari kautta pääministerinä joku ihan nöösipoika, kun nyt rahaministerinä ei osaa pitää kukkaron nyörejä ollenkaan piukalla, onko hän vain vasemmiston juoksupoikana halutessaan nauttia ministerin palkkaa ja Audi-kyytiä?

Onko asioille ja päätöksille enää lainkaan toimivia kompromisseja, joilla taattaisiin kaikille ihmisille ja ihmisryhmille edes kohtuu elinmahdollisuudet ja ansiot, eikö varakkaammilla tosiaankaan ole yhtään varaa luopua omista eduistaan ja tuloistaan vähempiosaisen osalle?

Talous on kyllä tosi mielenkiintoinen juttu. Vanhoilla ihmisillä oli aikanaan tapana sanoa katon ollessa päällä, mahan täynnä ja aikaa joskus lepäämiseenkin asioiden silloin olleen tolallaan. Riittääkö tänä päivänä tyytyväisyyteen enää mikään? Minusta tuntuu ja näyttää kahden ensimmäisen kohdan täyttyvän aika monen kohdalla, mutta miten on tuon lepäämisen kanssa? Oletko sinä koko ajan jonkinlaisessa stand-by tai menotilassa valmiina vastaamaan johonkin viestiin tai puheluun, säntäämään jonnekin harrastukseen tai ruudun ääreen ja totta kai töihin, yötä päivää? Neljäntenä kohtana tyytyväisyyttä ennen vanhaan lisäsi kohtuullinen terveys. Mitä terveys merkitsee sinulle tänään, pitääkö olla timmi kroppa, vanhaltakin rypyt poissa ja taskussa luottokortti, mitä muuta vielä, saatko olla reilusti vanha tai edes seniori, lunkisti ottamisesta puhumattakaan?

Ajattelin silloin työssäoloaikana pääseväni terveenä eläkkeelle, eläköidyttyä olisi sitten mukava harrastaa ja tehdä asioita joita silloin en ehtinyt ja jaksanut. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt sittenkin tehdä kivoja asioita silloin työiässä, jättää juokseminen työn ja toimeentulon perässä hieman vähemmälle, niinkin olisi ehtinyt ja jopa pärjännyt.

Jätä kommentti

*