Sit ku, ei sittenkään

Lauantai lienee ollut iänkaiken veikkausten ja loton tulosten julkaisupäivä. Isäukko viimeistään sunnuntaina mesusi, että taas sattui viereen, lähellä oli suuri voitto. Lieneekö hän noilla peleillä koskaan voittanut muutamaa kymppiä enempää, ei ainakaan minun tietooni tullut, ei hänen sijoituksensakaan ollut muutamaa markkaa enempi näihin uhkapeleihin viikossa. Luultavasti olisin kuullut ja tiennyt voitoista jos… Hän olisi jakanut voittorahansa meidän kakaroitten kesken, koska julisti suuret rahat saatuaan poistavansa ikuiset kapitaalin puutteemme avokätisesti. Idänihme olisi vaihtunut vähintäin volkkariin ja vuokrakämpästä olisimme muutaneet omaan rivarikaksioon. Viereen se rasti kuitenkin aina lipsahti, milloin kummallekin puolelle.

Minäkin olen lottorivin tai jackpotti-kupongin täyttöä vaille multimiljonääri. Parempi näin, luulen tietäväni melko hyvin, miten pienellä rahasummalla on mahottoman suuri merkitys silloin, kun se saadaan pihistämällä kasaan ja sijoitetaan sopivaan kohteeseen, miten lie olliloiden ja wahlroosien?

Otan esimerkin omasta sijoituksestani itseeni ja mielenterveyteeni. Joku vielä rahattomampi vetää jutustani porot nokkaansa ja valittaa, että hän on oikeasti sata kertaa köyhempi, voi hyvin ollakin. Hän ei voisi kuvitellakaan tällaista törsäilyä ja rahan hukkaanheittoa. Moinen summa menisi häneltä todelliseen tarpeeseen eli makarooniin ja maksalaatikkoon.

Olen haaveillut pohjoisen kalareissusta monta vuotta sinne pääsemättä, meikäläiselle kun ei ole niitä ilmaiseksi tarjoajiakaan ja kuntokin on ollut pitkään reissun esteenä. Nyt pääsen mieliaiheeseeni! Viime kuukausina saimme pihistettyä sen verran tilille rahaa ja minulla on mahdollisuus haaveilemalleni retroretkelle 70-80-luvun malliin. Suunnittelu ja valmistautuminen on parasta! Nyt liippaa läheltä!

Komeron nurkasta esiin soputeltta telkkariohjelman tapaan, suoraan 60-luvulta, parasta katsoa onko ehjä ja kaikki osat tallessa. Sääkin vihdoin lämpenee ja seestyy, ennusteessa on siihen pieni mahdollisuus, siihen uskon vankasti. Pärjään yöpymiset viltillä ja sattumoisin löytyneellä ilmapatjalla. Perhovehkeet ovat olleet tauolla motskatallin hyllyssä vuosia, samoin musta kahvipannu. Reissupyöräni on, kuten muistanet Honda VT-500 C vm. 82-83, ja ajettukin sillä on joskus ihan riittävästi, koska mittari näyttää n. 5000 km, ainakin toista kiekkaa. Laukkuihin pakkaan kaiken tarpeellisen, vähän tarpeetonta ja ehkä jotakin jää puuttumaankin. Vedän kaiken komeuden kiinni varulta ympäri, laukut, telineet ja runkoon jostakin taloustalosta ostamallani taakkasiteellä lastin mukanapysymisen varmistamiseksi. Onnistuin vuosia sitten reissusta palatessani hajoittamaan laukkuvarustukseni vesisateesta tullessani ja pyörää vauhdilla talliin tarjotessani. Kas vaan, ovi olikin molemmilta puolilta yllättäen kymmenkunta senttiä liian kapea.

Melkein kaikki on retroa ja mallia ennenvahaan miestä myöten, mutta pelkällä ohuella rahapussilla varustettuna, leivänkannikalla, suolapussilla sekä kahvipaketilla en uskalla tien päälle lähteä, se kalansaanti sapuskaksi kun ei ole nykyisin enää niin ihan varmaa. Muovia pitää olla mukana sen verran, että pankkikortti jolla saa bensaa ja kännykkä kotiin ilmoittautumisia varten ja tietysti mikkihiirimuki kahvinjuontiin, niin ja se vesisuoja teltan päälle ja pyykkipojat!

Nyt on lähellä, lähtöä vaille valmis! Reissubudjetti ilman haavereita matka-ajan pituudesta ja kilometreistä riippuen pysynee 300 euron kieppeissä. Siihen ei ole lotottu, veikattu eikä pelattu muitakaan rahapelejä. Kerran kirpaisee ja saa hauskaa pitää tällainen vähärahaisempikin. Tuolla rahalla nallet ja muut rikkaat eivät käy edes lounaalla päivällisestä puhumattakaan.

Miltä tuntuisi olla rikas? Miten meni rippikoululeirillä kuultu kertomus kylän rikkaimman miehen kuolemasta, kun henkensä heittikin – ei se äveriäs talollinen, vaan talon persaukinen renki?

 

Jätä kommentti

*