Suihkari säikäytti

Muistuu mieleen vanhat hyvät ajat jolloin talvet olivat talvia ja kesät pitkiä ja lämpimiä. Pandemioista ja muistakaan peloista ei ole juurikaan muistikuvia. Yksi pelontunteinen hetki sieltä 50-luvulta nousi kuitenkin äskettäin mieleen. Sodasta ei ollut kulunut kuin noin 10 vuotta ja meidän perheeseen sota jätti monet ikävät muistot, harvemmin niistä kyllä puhuttiin. Vanhemmasta veljestäni tuli sotaorpo jo ennen syntymäänsä ja moni sukulainen antoi henkensä isänmaan puolesta ja loput rintamalta palasivat muuten siipeensä saaneena, kuka mitenkin. Yleislakot, ruokapula ja monet kriisit olivat varmasti 50-luvulla ajankohtaisia ja Kekkonen tullut juuri presidentiksi, mutteivät nämä asiat pojan nassikkaa pahemmin hetkauttaneet, kunhan jotakin syötävää nälkäänsä sai.

Tapahtuma joka palasi mieleen nyt noin kaukaa on suihkuhävittäjän ylilento. Se tuli tosi matalalla yli minun leikkipaikkani Kahusen pytingin pihamaalla kotikylälläni Haapakoskella. Liekö viimeiset Ilmavoimien hävittäjähankinnat aktivoineet muistilokeroitani ja nostaneet esiin kyseisen tapahtuman? Kone oli varmasti brittiläinen Vampire suihkukone. Muistan koneen erikoisen peräosan, joka oli kaksirunkoinen ja perätaso oli runkojen välissä. Kone tuli kovalla metelillä Haapakosken tehtaan yli ja painui Suonteen suuntaan. Pilotti näkyi selvästi ohjaamosta ja niitit koneen siivistä. Jotakin kiehtovaa ja samalla pelottavaa siinä oli. En koskaan aiemmin ollut nähnyt suihkaria, liekö sellaisesta kuullutkaan. Tuskin olin silloin edes selannut Korkeajännitys-sarjakuvalehtiä ja mitä kaikkia niitä sota- ja seikkailusarjiksia olikaan, menin kouluun ja opin lukemaan vasta muutettuamme toiseen tehtaan kortteeriin hieman myöhemmin.

Hävittäjiin tutustuin myöhemmin Rissalan Lennostossa armeijassa ollessani. Silloin kalustona oli vielä ranskalaiset Fouga Magisterit ja veli-venäläisen MIGit. Ensimmäiset ruotsalaiset Drakenit tulivat juuri armeijassa oloni aikaan käyttöön.

Jenkki valmisteisia koneita näin Libanonin ilmatilassa siellä palvellessani rt-hommissa, taisivat olla joitakin nyt korvattavien Hornetien edeltäjiä 80-luvun lopulla ja Cobra taistelukoptereitakin taivaalla joskus pörräsi. Eivät ne siellä ihan hupina lennelleet!

Rt-reissun jälkeen lentokoneita katselin tutkalla kertausharjoituksissa ja ilmavalvonta-asemilla. Opastin iv-miehiä radio- ja it-laitteiden käytössä res. radio ali-upseerina, ne laitteet olivat osa ilmasta havaittavien lentokoneiden havainnointia ja tiedotusta aistinvaraisessa puolustusjärjestelmässä.

Liekö armeijalla enää kyseistä yksikköä olemassakaan? Uudet, juuri valitut jenkkikoneet ovat jo tutkassa vaikeasti havaittavia kuten tiedämme ja tuskin aisteilla ehtisi mukaan edes noin 2000 km/ tunnissa kiitävään jälkipolttopäällä pyyhältävään koneeseen. Jo 30 vuotta sitten Migin pyyhkäistessä ilmatilassa, viimeinen viesti tuli valvontakeskukseen minuutteja myöhässä koneen painuttua jylisten maisemiin ajat sitten. Eivät tahtoneet löytyä oikeat napit Sanlasta (viestintälaite) ikääntyneen iv-miehen istuessa tornissa näpit jäässä ja seuratessa katseella mahdollisen ilmauhkan aiheuttajaa.

Minun kertausharjoitukseni on käyty ajat sitten ja uudet koneet Ilmavoimille on valittu. Päällä on pandemia ja monta muuta asiaa jotka saattavat nousta mieleen jossain kohdin vielä omilla lapsilla ja lapsenlapsilla sitten aikanaan. Toivotaan aikoja parempia ja hyviä muistoja tästä eteenpäin ja ajalla on taipumus kullata muistot, näin ainakin toivon.

t. ariukki

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Mukavaa pohdintaa jälleen
    Muistan lapsuudestani niinikään nuo erityisesti keväisin harjoitushävittäjien lennot. Niistä tiesi kevään alkaneen. Niitä odotettiin. – Muistelen kerrotun, että keväisin oli jokin leiri, minkä tiimoilta lentoja oli enemmän. –

    Muistikuva on talviselta koulutieltä. Koneet ylittivät paikan suhteellisen matalalta, ja havaitsin pyrstön V-muodon. Joskus tunnilla kerroin havainnosta opettajalle, jonka muistelin epäilleen tuota havaintoani, mutta myöhemmin selvittäneensä, että olin havainnut oikein.

    Nykyisin lienee ilmailuohjelmissa kerrottu jokin tietty alin lentokorkeus, joten koneet pyyhältävät varsin korkealla yli, jos ovat matalalla yleensä asuinpaikkojen yläpuolella lainkaan. Ja harvoin enää kuulee noita alkuaikojen yliäänikoneitten yliäänipamauksiakaan. Korkealta ääni ei ehkä kantaudu niin selkeästi kuin maaseudun hiljaisuudessa aikoinaan kuivilla keleillä – kuulokin oli lapsena tietysti herkempi, ja innostus.

  • Arja Hakala

    Kyllähän suihkuhävittäjistä yms. merkitkin on muistissa itekelläin.
    Nykyään ei, eikä enää ole tarpeenkaan tietää takitilleen kaikkea.
    Tietoa tulee runsaasti. Jokaiselle riittää omaksumista.

    Niin se on, että tietyt tapahtumat vievät yleensäkin lapsuusvuosiin, jotka muistaa parhaiten.

    Ilo on, että voi edelleen kirjoittaa ja lukea, väliin apuvälineitä käyttäen.

    Kiitos tarinoista.

Jätä kommentti

*