Sunnuntai-aamun tunnelmia

On ristiriitainen olo. Rantakuvan ottohetkellä on sunnuntai-aamu viiden jälkeen, se tavallinen ylösnousun aika niin täällä mökillä kuin kotona Nokiallakin. Sumun keskeltä kantautuvat korviin lokkien, joutsenten ja kuikkien äänet, metsän puolelta monien muiden tuttujen, täältä pesäpaikkaa etsivien ja ehkä jo löytäneiden lintujen laulu. Selällä tuntuu alli- ja pilkkasiipi-parvet pitävän huilitaukoa kohta taas jatkaakseen matkaansa pohjoiseen, kohti Lapin kirkkaita ja kylmiä vesiä, arktinen muutto on parhaillaan menossa.

Mekin palasimme kuin muuttolinnut kevään myötä Savon mökille. Vuosi sitten etelänsuunnan mökkiläisia katsottiin hieman karsaasti, itsekin tuosta naapurikunnasta tänne uskaltautuneena. Kuulemma etelän varikset tuovat koronan periferiaankin. Nyt sellaiset puheet lienevät loppuneet, ainakaan minun korviini ei ole kuulunut.

Aurinko nousee ja haihduttaa kohta sumun, upea maisema Suonteen selälle aukeaa usvaverhon väistyessä. Järvi on aivan tyyni, kuten usein aurinkoisina aamuina. Illalla ja yöllä satoi, ropisi mukavasti mökin huopakattoon. Maa kiiltelee kosteana, veneen perään on kertynyt muutama sentti vettä.

Jätän aamu-uisteluni tänä aamuna väliin, kala ei tunnu olevan syönnillään tai sitten eivät ole muuten vaan osuneet minun uistimieni kohdalle. Säätiedotus lupaa tälle päivälle lähes pariakymmentä astetta lämpöä ja iltapäivälle ukkosta. Kelit ovat olleet mahtavat nämä muutamat päivät keskiviikosta alkaen minkä olemme olleet täällä kesää aloittelemassa.

Kaksi mieleistä paikkaa samassa kuvassa, molemmista aukeaa hieno savolainen järvimaisema

Mistäkö aluksi mainitsemani ristiriitainen olo johtuu? Olen ollut kahden vaiheilla, pidetäänkö kesäinen tukikohtamme edelleen täällä vanhalla kotiseudulla pitkästä matkasta huolimatta vai myydäänkö? Kysyntää tällä hetkellä on ja yllättävän vähän seudulla on myynnissä hyvillä paikoilla olevia mökkejä ja tontteja. Ison järven rantapaikka, kohtuullisen matkan päässä vaikkapa Kuopiosta ja monta muuta hyvää asiaa mökkejä etsiskelevien listalta omastamme löytyy. Hintapolitiikkakin on tällä hetkellä myyjän kannalta hyvällä mallilla.

Jos myyn, nämä aamut ja tunnelmat ovat sitten mennyttä. Pirkanmaalta vastaavan paikan löytäminen vaatii kapitaalia paljon enemmän verrattuna Savoon, hinta pitää tuplata. Kovasti ihmettelin aiemmin, kun tässä ympärillä useamman mökin omistajat asuvat ruuhka-Suomessa ja ajaa körryyttelevät tänne, ehkä entiselle kotiseudulleen taas viimeistään keväisin viikonloppujen, lomien tai eläkepäiviensä viettoon, kuinka jaksavat? Ikäihmisiä kaikki, harvemmin nuoria näillä mökeillä olen tavannut, onko trendi nyt muuttumassa? Kalamiehiäkin joukossa on, tosin selkeästi olleet vähenemään päin, taitaa ikä painaa useamman verkko- ja uistelumiehen mittarissa. Ahkerin vesilläolija asustelee tässä mökissä.

Näsi- tai Pyhäjärvi mökkijärvenä olisi lähes kivenheittomatkan päässä nykyisestä kodistamme, mutta löytyisikö sieltä tätä tunnelmaa ja ei taida äijän lompsan rahkeet riittää edes haaveiluun kesätukikohdasta niiltä vesiltä, vaikka joku maksaisi tästä mökistä maltaita. Matkailuautoakin tai -vaunua olen miettinyt, mutta ei äkkiseltään tunnu nekään korvaavan omaa mökkiä Suonteen rannalla.

Testikesä on nyt edessä. Katsotaan ja kuunnellaan omia tuntemuksia, jatketaanko näin vai mitä tehdään? Tänä kesänä joka tapauksessa ajo Nokialle ja takaisin tehdään hyvin usein, on koronan toiset rokotukset parin viikon välein juhannuksen jälkeen ja useampi lääkärireissu jne. Miltä alkavat nuo melkein kolmensadan kilometrin siirtymät usein jonossa körötellen suuntaansa tuntumaan ja jaksaako höylätä väliä kuinka kauan?

Eilen illalla tullut viesti ukin ja mummin pirpanoilta pisti miettimään asiaa yhdeltä kannalta: Milloin tavataan taas mummi, näin kysyi pikkumies Nokialta.

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Ari, jos luovut omistusmökistä, on vaihtomuoto vuokraus. Vuokramökkejä vuokravälityksessä ympäri Suomen. Olemme vaimon kanssa olleet hyvin tyytyväisiä vaivattomaan vuokraukseen. Tietenkin luotettavalta toimijalta.

  • plokkariukki

    Kohta viikko Suonteen rannalla vietettynä ja tänne taas kotiutuneena on sanottava, että ei vastaavaa paikkaa hevin mistään löytäisi. Tutut paikat ja polut, kalavedet ja ei kiire minnekään, hissuksiin paikkoja kunnostellen, kukaan ei tule häiritsemään. En taida luopua, siltä ainakin nyt tuntuu. Toki muutaman päivän päästä lähdettävä lapsia hieman hoitamaan Nokialle, mutta ilo sekin. Muutaman viikon päästä takaisin Savoon, ehkä näin niin kauan kun jaksetaan.

  • Arja Hakala

    Tämäpä helppo ratkaistava.
    Mahdollinen luopuminen tutusta ympäristöstä.
    Plussat ja miinukset ynnättävä, mitä puolia kannattaa. Mitä ilman ei voi elämää jatkaa?
    Mitä sellaista on Savossa sijaitsevalla mökillä mitä ei ole Nokialla?

    Miten mieli toimii? Haluaako kääntää lehteä eteenpäin ja jysähtää paikalleen. Ravata Nokian ja Savossa olevaa mökin väliä, ajaa satoja kilometrejä edestakaisin. Entä sitten, jos ei kykene ajamaan, joskus voipi olla niinkin.

    Entäpä jos ja kun asuu Nokialla ja siellä lähellä olevilla vesillä soutelee ja kalastelee.
    Varmaan mökkikin löytyy edullisesti.

    Pohdintoja kesän alkuun.

Jätä kommentti

*