Nyt se on nähty ja kuvattu Kuopiossakin, ai mikäkö? No, se veren ja lihan himoinen susi! Toimittaja Ohtonen hengenheimolaisineen taas saattaisi sanoa, että ai kun kiva, nyt kaupunkilaislapsetkin näkivät ihan oikean suden hiekkalaatikkonsa kulmilla. Siinä se vaan mennä jolkotteli, eikä tehnyt pahaa kenellekään.
En tunne tarkemmin Kimmo O:n motiiveja ohjelmaansa, jossa metsästäjiä tuomittiin murhan himoisiksi susien tappajiksi. Ehkä oli vain tarkoitus tuomita susien salametsästys, tiijä häntä?
Kaksi erilaista esimerkkiä näkökulmasta elukkaan, joka etsii itselleen ruokaa ja on jostakin syystä harhautunut korven kätköistä ihan markettien kulmille. Liekö kinkun tuoksu kantautunut nälkäisen Susi Hukkasen kirsuun eteläisen tuulen viemänä ihan Kuopiosta asti sinne jonnekin Kaavin ja Rautavaaran korpimaisemiin? Vai oliko sudelle iskenyt vaan hirmuinen halu ihan lehtien palstoille päästä, siellä korvessahan susia ei kukaan edes näe saati kännykkäkkameralla kuvaa?
Susista koetetaan tehdä meidän ihmisten kaltaisia inhimillisiä olentoja ajatuksiaan myöten, hyvä kun eivät ihan omia fb-sivuja pidä ja kaveripiiriä kerää. Yhtenä esimerkkinä oli joulupäivän iltana tarina TV:ssa Yellowstonen naarassudesta pentuineen. Hienoa kuvausta sinänsä!
Osalle ihmisistä villit eläimet, koirat ja muut lemmikit ovat tärkeämpiä jopa jouluna kuin lähimmäinen, jolla sattuu ihan muuten vaan omasta syystään menemään vähän huonosti. Näistä irtokoiraeläimista pitikin sanoa!
Ei tarvitse palata kuin noin 60 vuotta taaksepäin, kun itsekin pimeällä kotiin palatessa tuli pistettyä livakasti tossua toisen eteen jonkin irtokoiran tai koiralauman haukkuessa ja juostessa perässä ja antaessa vauhtia pienelle matkalaiselle. Siihen aikaan meidänkin kotikylällä juoksivat koirat irrallaan läpi talven maaliskuun alkuun, kiinnipitoaikaan asti. Eikä ne kaikki tessut niin kauhean kilttejäkään olleet, varsinkaan jos joku narttu sattui lähellä vähän ”kiluillaan” olemaan. Oma Raikukin tuli joskus kotiin verissäpäin usean päivän naisseikkailuiltaan.
Mitä otsikkooni tulee, niin luulen kyseisen sudenkin menevän menojaan, jollei satu liikenteessä loukkaantumaan tai muuten joutumaan ahdinkoon. Luulen sudella olevan enempi kiire takaisin korpeen, kuin jahtaamaan kuopiolaisia pikkulapsia iltapalakseen.
Irrallaan oleva koira tai susi lapsen kohdalle sattuessaan, jos käsi ei ole vanhemman kädessä, aiheuttaa varmasti pelkoa. Pidetään tämä mielessä näin joulun aikaan niitä omia tessujakin juoksuttaessamme. Koirat kiinni ulkona! Ja sudet voisivat pysyä niin pitkällä kuin pippuri kasvaa tai ainakin pois meidän pihoista!
