Tapojeni orja

Olen vanhemmiten tullut tapojeni orjaksi. Herään aamuisin viiden ja kuuden välillä. Ensimmäisenä herättyäni otan välttämättömän aamulääkkeeni, ryyppään tilkan vettä. Vilkaistuani ikkunasta sään ja lämpömittarin lukemat pukeudun; lähden aamulenkille. Palatessani lenkiltä noudan lehden postilaatikosta, syön puolikkaan banaanin ja luen pikaisesti lehden. Tämän jälkeen teen tietsikalla aamun tsekkauksen tulleista viesteistä ja ilmoituksista, sekä lukaisen mielenkiintoiselta vaikuttavat jutut esimerkiksi SavoPlogeista. Seitsemän – kahdeksan välillä keitän aamukahvit, vähän myöhemmin on aamupuuron aika. Näin vielä pari viikkoa sitten.

Nyt tähän rytmiin ja tapoihini on tullut hurrrja muutos, nimittäin aamulehden haku laatikosta ja lukuhetki tutun lehden parissa. Tietänet, olen muuttanut Savon Sanomien aamujakelun ulkopuoliselle paikkakunnalle eli Nokialle ja tuttua lehteä ei tipahdakaan joka aamu postilaatikkoon, postiluukusta puhumattakaan. Olen hukassa.

Huomenna tulee kuluneeksi kaksi viikkoa muutosta. Ellen väärin muista, olen saanut tilaamani Savon Sanomat vasta kolmesti luukkuuni, muunmuassa viime lauantain lehden vasta keskiviikkoiltana kolmen muun, sunnuntain, maanantain ja tiistain lehtien kanssa. No, menihän siinä koko loppuilta lehtiä selatessa. Pakko ne oli kaikki käydä läpi, vaikka vanhaa tietoa olivatkin vai pitäisikö sanoa informaatiota, ettei joku kotiseudun uutinen tai juttu menisi ohi tietämykseni.

Helppo sanoa, tilaa ja lue Savon Sanomien näköislehti netissä. Ei se ole sama asia kuin rutistella joka aamu ja selata oikeaa lehteä keittiön pöydällä. En edes tiedä saisinko näköislehden paperisen ohessa kun olen ollut tilaaja jo vuosikymmenet vai kuuluuko näköislehti ilman muuta tilaajaetuihin? Ainakin tällainen palvelu voisi lehdellä olla meille poismuuttaneille niin kauan, kun lehtemme tilaus on voimassa. Olipa tämän asian kanssa miten tahansa, aamurutiinini ovat kärsineet melkoisen mullistuksen ja vanhan koiran on vaikea sopeutua tähänkin muutokseen, muiden lisäksi.

Paikallinen Aamulehtikin tulee samanlaisella viiveellä kotiin tyttären porukalta. ”Tilasin” sen näin kotiin tuotuna kokeeksi ja koeluettavaksi, aluksi, ennenkuin menen tilaamaan kallista lehteä oikeasti. Kovin paljon on uuden oppimista kun näin ikääntyneenä muuttaa pois tutuista ympyröistä ja halu pitää kiinni totutuista rutiineista elää vahvasti sisikunnassa.

Postin palvelut keskustelututtavat kovasti nykyään ja ainakin keskustelututtivat naapuripiirissä Naarajärvellä. Päiväposti jaettiin ennen meille aamu yhdeksän ja kymmenen välillä, viime aikoina noin kahden ja neljän tietämillä iltapäivällä, tietysti tiistaina ei enää ollenkaan, nyt puhutaaan jo perjantaijakelun poisjäännistä vai jäikö se jo? Täällä Nokian Harjuniityssä posti on ilmestynyt luukkuun joskus alkuillasta, tiedä koska siirtynee aamuyöjakeluun. Ihmekö tuo, jos vanha, tuttu Savon Sanomatkin on teillä tietymättömillä.

Näillä mennään, mutta sopeudutaan ja harjoitellaan vaihteeksi uuteen aikaan, paikkaan ja tapoihinkin. Maisema on komia ikkunasta ulos katsoessa, hyvät ulkoilumaastot ja paikat ovat täällä Pirkanmaallakin ihan lähettyvillä. Ensimmäiset pakkasaamut on koettu ja viikonlopulla yllättänee lumisade, näinhän ne otsikot ja lööpit jälleen julistavat ensimmäisten lumihiutaleiden leijuessa maahan ja hätäisimpien autoilijoiden kolhiessa ajokkejaan aamun iljanteisilla teillä. Auton piikkipyörät odottavat Ifan (se vanha motskarini) kanssa tarvetta tyttären talon pihalla peräkärryssä kuomun alla tuossa muutaman kilometrin päässä. Kumpiko tulee ensin, talvirenkaan vaihto vai Ifallako vielä ehtisi pienille antamaan pikku kyydit ennen sen varsinaista talviteloille asettamista?

Jätä kommentti

*