Tavallinen suomalainen mies

Muistatko Hectorin biisin Tavallinen suomalainen mies, kannattaa kuunnella? Aamun Savon sanomista lukemani Heikki Kärjen (taipuuko näin?) juttu tämän päivän televisio-ohjelmista, joissa esiintyy pääosin tavallisuudesta poikkeavia ihmisiä, sai minut tarttumaan aiheeseen.

Tuskin tarinastani on kukaan kiinnostunut, kun kirjoittajakin on ihan tavallinen suomalainen heteromies, joka on naimisissa tavallisen suomalaisen naisen kanssa. Heillä on kaksi jo ajat sitten kotoa muuttanutta omaa elämäänsä elävää tavallista suomalaisen näköistä lasta. Hekin naimisissa tavallisten suomalaisten kanssa ja saaneet aikaiseksi yhteensä kolme ihan tavallista suomalaista lasta.

Olin 50 ja 60-luvulla kansakoulussa tavallinen poika (silloin sai sanoa näin). Menin oppikoulun pääsykokeisiin 5-luokalta opettajan ja vanhempien pakottamana. Tuohon aikaan oli jo melko tavallista että työläisperheestäkin laitettiin lapsi oppikouluun jos vähänkin rahatilanne salli. Pojat meidän kylällä eivät olleet innokkaita lähtemään, koska oppikoulussa oli läksyjä. Pääsin (jouduin) kouluun, pääsin vapaa-oppilaaksi, jolloin lukukausimaksua ei tarvinnut maksaa. Kirjat hommasin omin keinoin, jonkun vanhat. Minusta tuli tavallinen nippa nappa keskikoulun läpi plarannut teini. Pääsin amiskaan RTV-linjalle ja sieltä keskivertopaperilla ulos ja kiireesti tavallisiin töihin.

Kävin armeijan ja kun käskettiin menin aliupseerikouluun ja minusta tuli lääkintä-aliupseeri. Kysyivät jäämään kapiaiseksi, ei kiinnostanut. Tavalliset työt kiinnostivat enemmän ja oli se tavallinen tyttöystäväkin kotipaikkakunnalla ja sillä Fiat 600 henkilöauto.

Meillä oli silloin bändi, soitettiin tavallista tanssi- ja rokkimusiikkia niinkuin melkein kaikki silloiset bändit. Meillä oli paljon keikkoja armeijan, työn ja koulun ohessa. Keikoista sai rahaa ja rahalla ostettiin Rommiviinaa, joskus Bacardia. Rahat eivät ihan aina kaikki menneet vekseleiden maksuun, niillä hommattiin soittovehkeitä.

Elämä meni jatkossakin niin tavallisesti kun ikinä voi eläkkeelle siirtymiseen asti. En joutunut tiilenpäitä lukemaan, minusta ei tullut juoppoa, ei edes matkasaarnaajaa, tuli vain raihnainen vanha mies. Kykyni eivät riittäneet huippuartistiksi keikkalavoille ja lentopalloilijan ura päättyi 3-sarjan tasolle. Mäkihypyssä muut olivat aina piirun verran parempia.

Mitä minä nyt teen tavallisena eläkeläisenä? Pilkon puita ja haravoin pihaa. Rassaan ja ajelen Pappa Tunturilla. Haaveilen terveistä päivistä ja ehkä joskus ulkomaan matkasta lämpöiseen. Että saisimme aikaan entisen bändimme kanssa soittosession ihan vaan yhdessäolon merkeissä, me tavallisen kiireiset eläkeläiset.

Voiko elämältä enempää odottaa ja vaatia tavallinen suomalainen, hyvän elämän elänyt mies, saako nyt näin sanoa? Elämältä kaiken sain ja kirkkoon sinut vien… kuka lauloi näin?

 

 

Kommentit

  • a-p

    kerrankin joku kirjuttaa asiaa!

  • Ari Niemeläinen

    Kiitos a-p kommentistasi! Jaksan taas kannustuksesi takia etsiä elämästäni, josta yleensä kirjoitan, raflaavia, kiinnostavia, hurjan paljastavia, jopa ennen salassa pitämiäni asioita ja tuoda niitä kaikkien valistuneiden lukijoineni iloksi

Jätä kommentti

*