Teerenpeliä

Metsästystä on tällä foorumilla käsitelty vähän. Liekö syynä se, ettei kirjoittavia metsästäjiä ole, vai ettei keksi mitä metsästämisestä kirjoittaisi? Onko aihe arka, helposti me metsästäjät saamme harrastuksestamme kriittistä palautetta. Siilinjärven susijahdista oli sentään lehdessä juttu ja pääsi ihan telkkariinkin. Moitteita en nähnyt, vaikka pihoilla pyörinyttä kilttiä susihukkasta jahdattiin korviin asti aseistautuneen, julman poliisi- ja metsästäjäjoukon toimesta.

Kuva ajalta ennen kuin tekniikka ja trendikamppeet tulivat erälle

Muutamana aamuna olen köntännyt metsään ase olalla ja eväät repussa. Meitä jokaista on kehotettu medioissa menemään metsään ja kertomaan siitä netissä kirjautumalla jonnekin kampanjasivustolle, jotta jokamiehenoikeudet saataisiin Unescon maailmanlistalle? Jokamiehenoikeus metsästys ei sentään ole, mutta tämä harrastus vie monet metsään aika usein.

Kerran menneen syksyn metsästysretkilläni olen aseeni laukaissut pyytä kohti, teertä en ainuttakaan kertaa ja metson lähtöryminää en ole kuullut, näkemisestä puhumattakaan. Ei kohde sen kummemin paukkuuni reagoinut, paukkupatruunako, vai se usein mainittu kaakana, joka tapauksessa pyy lähti ihan terveen näköisenä jatkamaan matkaansa. Kohta piiskutus jatkui ympärilläni ihan entiseen tapaan. Pyitä oli ties kuinka monta, olisin niistä yhden voinut vähentää, kovasti tykkään pyypaistista, sellaisesta on vierähtänytkin lähes kymmenkunta vuotta ja teeri on pataani päätynyt viimeksi muistaakseni kolme syksyä taaksepäin.

Kovasti ihmettelen näkemäni ja kuulemani perusteella jatkettuja metsästysaikoja, varsinkin metson kohdalla. Toki metsästäjät kantavat vastuuta riistakannoista ja moni säästää lintuja ampumalla niitä vähän tai ei ollenkaan, vaikka mahdollisuuksia olisikin. Ei kanalintuja minun eteeni ole juuri liikoja tupannut, onko syynä marjasadon vähyys vai mikä, onko riista kokoontunut sinne missä marjamaat ovat?

Hirviä alueella liikkuu sen sijaan runsaanlaisesti jätöksistä, hirvikärpäsistä, jäljistä, syödyistä männyntaimista ja pajukoista päätellen. Surkean näköiseksi pureskellut nuoret taimikot aukon reunassa ovat ikävää katsottavaa metsän omistajan näkökulmasta. Turhaan odottelin teeriä passissani ja etsiskelin silmiini edes yhtä poulukkaa mättäistä, jotka viime syksynä olivat aivan punaisenaan herkkumarjaani.

Saalis on tämäkin, muutaman vuoden takaa

Tämän syksyn satoni metsästä on pari pussillista kanttarelleja. Suppiksia jos vielä löytyisi jonkun metsäreissun aamuna. Marjojen etsiminen loppui yhteen päivään, kipeään lonkkaan ja selkään, kouralliseen mustikoita. Onneksi herukkapensaat tuottivat kohtuullisen sadon. Järvi on ollut antoisa ja kalaa ei ole tarvinnut Sokkarin matalikolta hakea ja vielä ovat syksyn muikku ja siika-apajat kokematta, taimenesta puhumattakaan. Kaikki tietysti sillä ehdolla, jos Luoja suo kunnon ja kelien puolesta!

Jätä kommentti

*