Terve vai sairas, ehkä molempia

Isäukko-vainaalta usein kuulemani sanonta oli: Jos ei yli viiskymppiseen äijään mihinkään koske, se on kuollut. Aika monen miehen, miksei naisenkin kohdalla alan olla isän kanssa tästäkin asiasta samaa mieltä. Miten paljon omilla tekemisillämme ja valinnoillamme olemme nykyiseen ja tulevaan olotilaamme vaikuttanneet, onkin jo ihan toinen juttu. Terveempi sanoo helposti – paljonkin. Sairaampi – ehkä, olisihan sitä jotain voinut tehdä toisinkin, vaan ei tullut aina nuorempana ajatelleeksi. Veikko, Tuula ja moni muu näidenkin sivustojen postauksissaan ovat käsitelleet terveyteen liittyviä asioita, syystäkin. Minä jatkan nyt eräänlaista pohdintaa.

Vierailin äskettäin ikäiseni sukulaispojan luona. Vakava sairaus häntäkin vaivaa, eikä ole ainut tuttava- ja läheispiirissäni. Monilla on elämässään paljon enemmän murheita kuin minulla, näin oletan, ja omissakin on ihan tarpeeksi kantamista. Sukulaispoika-termi tuli tarkoituksella, koska meitä sattui olemaan paikalla kolme samaa ikäluokkaa olevaa äijää, mutta tarinat olivat osin kuin 10-15-vuotiailla pojilla, tuonkin aikaisia muisteltiin. Ei oltu kolmistaan tavattu vuosiin, lapsuus ja nuoruus kasvettiin yhdessä. Tarinointi kääntyi väliin vakavaksikin, edellä kerrotuista syistä.

Tupakka, viina ja villit naiset, siinä yhdistelmä jota on helppo sormella osoittaa ja yksikin mainituista voi viedä miestä kuin vierasta sikaa tai kuin pässiä narussa. Liittäisin samaan kolmi-yhteyteen myös sanan – usko! Sekin väärin ymmärrettynä ja tulkittuna voi tehdä ihan samalla tavalla elämästä suorastaan helvettiä! Pahalta kuulostaa jo sanoakin, saati kirjoittaa  entisenä seurakunnan työntekijänä. Monesti työurani aikana tapasin ihmisiä, joille on käynyt huonosti ajauduttuaan ahtaaseen putkeen, jossa tietynlaisella uskolla ja jopa Raamatulla lyödään päähän, että tukka pölisee.

Tupakka, viina ja villit naiset, jokainen noista vaihtoehdoista, yhdistelmänäkään käytettynä ei vielä vie miestä suoraan turmioon, vaikkei välttämättä elämän laatua parannakaan kuin korkeintaan hetkittäin. Onhan vielä mahdollisuus katuakin ja muuttaa käytöstään. Uskolla voi saada aikaan paljon hyvääkin oikein ymmärrettynä. Se saattaa parhaassa tapauksessa antaa toivon, paranemisesta en tiedä, vaikka jotkut korostavat sitäkin.

Kun katselen ja seuraan lapsia, voin vain toivoa heille kaikkea mahdollista hyvää. Tiedän, että jokainen heistä lähtee elämän kilpajuoksuun eri viivalta, ikä ja muut hyvitykset lienevät näissä kisoissa käytössä? Yhdellä on uudet piikkarit jalassaan, joku yrittää paljain jaloin, kolmannella on jo hyvin nuorena ensiluokkainen valmentaja ja taustat kunnossa muutenkin. Jokainen lapsi unelmoi, jos ei voitosta, niin ainakin siitä kaikille maaliin tulleille jaettavasta osallistumismitalista. Jokainen lapsi panee peliin kaikkensa.

WP_20140906_07_04_04_Pro

Onko elämä niinkuin matka kohti kuvan saarta, etapin maalia usvan keskellä? Sen taakse en enää näekään kuin korkeintaan hieman? Monissa kilpailuissa edetään etappi kerrallaan ja jopa etappivoitoista jaetaan bonuksia. Joskus tulee kuitenkin lopullinen maali, ennemmin tai myöhemmin.

 

Niin ja loppujen lopuksi sen maalinauhan paikan määrittääkin sitten vielä  joku muu kuin minä ja sinä. Kunpa osaisimme tulla tuolle linjalle rinta pystyssä ja sanoa, parhaani tein, se riittäköön!

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Kiitos Ari hyvistä mietelmistä. Kaikki olemme tehneet virheitä, ja tulemme tekemään. Meitä myös toiset ihmiset määrittelevät. Kaikkein ilkeimmät sanat olen kuullut “uskovalta” hurskaalta rouvalta. Toiseksi pahimmat alaluokan opettajalta. Uskoisin että monella muulla on samanlaisia kokemuksia. Kauan meni ennenkuin ymmärsin ettei he edusta muuta kuin itseään. Eivät uskovia evätkä opettajia. Viina ja villit naiset joo, Juice Leskinen sanoi että nuorena hän kulki mulkun perässä, mulkku miestä kuljetti. Tuo on ihan hyvä “parhaani tein, se riittäköön.

  • plokkariukki

    Eikö Veikko ole juuri näin, että kansan vilosohveilta tulevat parhaiten ymmärtämämme vinkit elämään, ja tarkoitan tässä juuri Juicea ja Vainion Junnua joita mielelläsi siteeraat. He ainakin osaavat pukea sanoiksi tekemänsä mokat ja tuovat ne myös hyvin ymmärettävään muotoon toisin kuin oikeat filosofit. Harmi vaan, kun monestikaan emme jaksa paneutua tarkemmin pohtimaan laulun tekstin sanomaa. Jos tieteellistä, siis filosofistakin ja opettavaista tekstiä on luettava tämmöisen pöljän sivistyssanakirjan kanssa, jää hyväkin ohje usein hataraksi tulkinnaksi tai peräti lukematta. Harvemmn kai tietoviisaat kertovat omasta eletystä elämästäänkään, jolloin näkökulmakin muuttuisi? Tosin lienee poikkeuksiakin kuten esimerkiksi plogisti-filosofimme Jari. Eletään siltikin immeisiksi.

    • Veikko Kastinen

      Kyllä Juicen ja Juha Vainion kaltaiset musiikin ja ennenkaikkea tekstien tekijät jätivät ison aukon. Mitähän miehet tekisivätkään tämän päivän puheenaiheista. Vaikka molemmat kyllä tekivät tekstejä ikuisuusaiheista Juicellehan rakkaus oli aihe ykkönen.

  • Tuula Kyyrönen

    Kiitos Ari! Osoitat vääräksi väitteen, ettei suomalainen mies osaa puhua.

    Aloitit kirjoitelmasi kivusta. Tottakai sairaudet ja kivut lisääntyvät iän myötä, kun kroppa rapistuu.
    Mutta miksi toisinaan jäämme kieriskelemään kivussamme, toisinaan viittaamme kintaalla ja jatkamme eteenpäin kuten lapset?
    Syntyykö se syyllisyydestä ja tarpeesta rangaista itseä, hakea huomiota, rakkautta, anteeksiantoa. Itseltä? Muilta?
    Elän vielä, kun tunnen kipua.
    Ajattelen, että mielen terveydestä tulisi pitää erityisen hyvää huolta, kuunnella omia tarpeitaan, tehdä hyvää.

Jätä kommentti

*