En malta olla ”tarttumatta kynään” ja rustata kuulumisia Nokialta muutaman kuukauden hiljaiselon jälkeen. Edellinen sepustukseni on päivätty 13.6 ennen kesän pitkää hellejaksoa, jota täällä Pirkanmaalla tuntui riittävän ja riittävän. Nyt helteet ovat ohi hurjien ukkoskuurojen saattelemina ja ensimmäiset hallayötkin alavilla mailla koettu.

Muistat ehkä alkukesän postauksestani, että ostimme vapaa-ajan mökin tuosta Hämeenkyrön puolelta, vajaan kahdenkymmenen kilometrin päästä, luovuttuamme Savon tukikohdastamme Suonenjoelta Suonteen rannalla.

Jonkin verran olen ehtinyt tutustua Hämeenkyröön ja kyllä maisemat muuttuivat kovasti verrattuna Pieksämäen ja Suonenjoen seutuun. Järviä täälläkin riittää, joskin vesi niissä on kuin kuravettä verrattuna Suonteeseen. Uusi kotijärvemme Kirkkojärven Mahnalanselkä on vajaan kilometrin päässä mökistä, välissä peltohehtaareja kymmenittäin, joilla lainehti heinä- ja viljasato, puimurit ovat viimeiset viikot olleet täystyöllistettyjä. Hevosia Mahnalan pelloilla piisaa kymmenittäin ja kaura näyttäisikin olevan eniten viljelty viljalaji lähiseudulla, ”kauramoottoreiden” maisemissa. Mieleen palaavat kotikyläni Haapakosken ajat lapsuudessa, sielläkin hevosten hirnunta ja korskahdukset kantautuivat korviin aamusta iltaan ja ukin mukana oltiin hevoshommissa tehtaan tallilla ja ajossa pikku ipanasta lähtien.

Muutaman kerran olen piipahtanut pikaisesti vesillä virvelin kanssa, uistelemaan en ole ehtinyt. Pirkanmaan maakuntakalan sain heti toisella käynnillä. Toutain, tuo minulle entuudestaan tuntematon kalalaji iski uistimeeni ja kokoa sillä oli useampi kilo ja pituutta karvan verran alle 80 senttiä.

Innolla odotamme luumujen kypsymistä mökkipihalla. Maistiaisia olemme jo saaneet, mutta suurin osa sadosta on vielä hieman raakileita. Paljon noita herkkuja puissa on, oksat taipuvat hedelmien painosta.

Tänään oli ”takametsässä” kolmen, valtavan kirjanpainaja-tuholaisen tappaman, pystyynkuivaneen kuusen kaataminen sähköyhtiö Leppäkosken toimesta. Puut olivat lähes kiinni sähkölinjassa, joka tuo sähkön meille ja kahdelle naapurille. Naapurin isännän kanssa sovimme puiden poistamisesta tontilta ja pari muutakin kuivanutta kuusta hän lupasi kaataa, osa puista tuodaan takaisin pilkkeinä. Ei ole ariukista enää käyjäksi noiden järkäleiden kimppuun moottorisahan kanssa.

Ensi talvi on sitten arvoitusten talvi, kuinka sähkölaskun kanssa pärjätään. Onneksi puilla lämmitettävä kiertoilmatakka ja ilmalämpöpumppu ovat mökin varusteina, ne mahdollistavat siellä oloa ympäri vuoden ja pieni peruslämpö pidetään yllä talvellakin. Ensimmäinen talvi uuden kiinteistön kanssa on aina arvoituksia täynnä, jäätyvätkö putket ja miten lämpö pysyy mökissä. Miten mahtaa ensi talven sähkötoimitukset pelata, onneksi ehdimme tehdä mökin sähkösopimuksen vielä inhimillisten hintojen aikaan.

Se mitä ehdin puolentoista vuoden aikana eniten kaivata kerrostalossa Nokialla asuessamme, oli oma harrastustila. Ifalle ja Pappa Tunturille piti löytää talli jossa niitä säilyttää ja korjaillakin tarpeen tullen. Paikka jonne viritellä uudelleen musiikkivehkeet soittamista ja musiikin kuunteluakin varten. Touhuamaan tottuneen miehen ei ole hyvä olla omassa lokerossaan kerrostalossa, käydä asfaltilla lenkillä ja katsella ikkunasta ulos, istua suurin osa päivästä ruudun tai kirjan ääressä.

Välillä mökillä helteen keskellä saunaremonttia tehdessä ja pihatöitä pakertaessa kysyin itseltäni, pitikö taas ostaa itselleen työleiri, juuri kun entisistä oli eroon päästy. Nyt, kun paikat mökillä alkavat pikkuhiljaa olla mieleisessä kunnossa ja helteet takana, olo helpottaa. Eilen olivat syksyn ensimmäiset kuoroharjoitukset kahteen tulevaan konserttiin. Ei taida tänä syksynä tulla tekemisestä puute.

t. plokkariukki