Tipatonta aikaa

Aika moni luultavasti on huokaissut helpotuksesta vast`ikään perinteisen tipattoman tammikuun jäätyä taakse. Saa jälleen käväistä pitkäripaisessa ja/ tai piipahtaa kantakapakkaankin ottamaan äijäporukassa pari kaljaa. Lipsahtiko samalla useampikin?

Olen miettinyt mistä tällainen Tipaton tammikuu on saanut alkunsa? Löytyihän sille selitys googlaamalla. Vuonna 1942 Aseveljet-järjestö markkinoi Tipaton tammikuu-kampanjan. Toki monella meistä on sen pitämiseen hyvät perusteet, ties vaikka vuotuinen lääkärin perustarkastus laboratoriokokeineen olisi juuri tammi/helmikuun vaihteessa. Olisiko tuolla pikku tauolla viinaksien nauttimisessa vaikutus vaikka maksa-arvoihin, joiden lukemiin lääkäri tuli edellisellä kerralla kiinnittäneeksi huomiota. Monelle meistä joulun ja vuodenvaihteen seutuun alkoholipitoiset juomat maistuvat.

Omalla kohdalla viina ei ole koskaan ollut iso ongelma, eikö näin monella muullakin? Miksi alkoholin haitoista sitten niin paljon paasataan? SS-plogit-sivustolla alkoholin haitoista ja haihtumisesta verestä saa Kalevi-ammattilaiselta ohjeita, kuka malttaa ne lukea, niin tietysti jos sellaiseen on aihetta. Äskettäin iltapäivälehdestä luin erään hyvinkin tunnetun hyväntekijän narahtaneen ratista jotakin nauttineena ja kovat sakot siitä saaneen, ei hän varmasti yksin ole tämän ongelman kanssa.

Syksyn tullen puhkesi riesakseni muiden sairauksien lisäksi kihti, jolta tämä ankara kivuntuottaja nyt vaikuttaa. Ohjeistus suuhun pantavien osalta kipukohtauksien välttämiseksi on melko pitkä rivi erilaisia vältettäviä ruoka-aineita ja myöskin juomia. Minulle ennen niin hyvin maistuneet savustetut muikut ja monet muut ruotoineen ja nahkoineen syötävät pikkukalat muunmuassa lienee poistettava ruokalistalta. Juomista jopa alkoholiton olut ja punaviini ovat vältettävien listalla ja yleensäkin ylenmääräistä alkoholin nautintaa tulisi välttää.

Kuinka sujunee paripäiväiset soittotreenit muutaman kerran vuodessa bändin poikain kanssa? Siellä on tapana ottaa muutama olut ja joskus jopa kuohuviiniä tai konjakkia jonkun synttärijuhlan merkeissä, varsinkin nyt lähiaikoina täysiä vuosikymmeniä juhlittaessa vuorollaan meidän jokaisen kohdalla.

Kaivoin yhtenä aamuna auton takakontista ruuvimeisselin tarvitessani sitä avuksi ajovalopolttimon vaihdossa. Sattui silmään takakontin sivulokerossa sinne viime syksynä sujauttamani litteä korkkaamaton pullo. Sellainen minulla on ollut tapana hankkia entisen %-juoman loputtua ja kerta pari vuodessa pitää pitkäripaiseen sen takia piipahtaa. Erä- ja kalareissulla otan illalla silloin tällöin lämpimän totin mökillä kaminaa lämmittäessä tai terassilla Suonteen järven maisemaa ihaillessa. Tästä on, voin tunnustaa, tullut melkein tapa. Ei kai se kovin iso synti ole ottaa vähän sisäistä lämmikettä kun malttaa jättää siihen pikkupulloon ainetta seuraavallekin reissulle tai jopa sitäkin seuraavalle.

On paljon sellaista sosiaalista kanssakäymistä ihmisten kesken, johon alkoholi kuuluu olennaisena osana. Omalla kohdalla tällaiset tilanteet ovat nykyään harvassa. Vanhojen YK-kavereiden kanssa on joskus hylsyjä keräilty ja muisteltu nyt jo vuosikymmenien takaisia tapahtumia totutusti melkoisessa sivumyötäisessä. Nämäkin tapaamiset ovat lähivuosina muuttuneet minulle päiväpiipahtamisiksi omalla autolla silloin kun lähiseudulla tavataan. Kauemmas en ole enää vuosiin tullut lähteneeksi. Erä- ja kalareissujakaan ei enää sellaisten kavereiden kanssa tule tehtyä, joiden kanssa vietettiin metsästysmajalla melko kosteitakin iltoja jahdin, uistelu- ja onkireissujen päätteeksi. Kalalla vietän aikaa yksikseni uistinta vetäen tai perhoa heittäen. Korkeintaan illan päätteeksi lämmin toti on piste mukavan päivän päälle.

Kuinkahan moni on tänäkin aamuna hypännyt auton rattiin ensin laskeskeltuaan eilenillalla otettuja ryyppyjen määrää tai puhallellut alkotesteriin toivossa, ettei näyttöön tulisi liikaa promilleja? Heitä ei kateeksi käy. Oma tipaton tammikuuni alkoi jo syyskuussa ja jatkuu edelleen. Edes korona-ahdistukseen ei ole tarvinnut ryyppyjä ottaa. Ei sen puoleen, joskus on mielessä käynyt, jokohan korkkaamaton pullo auton takakontissa on haihduttanut aineensa taivaan tuuliin? t. ariukki

Kommentit

  • Heleena

    Onneksi on edes yksi kuukausi vuodessa, jolloin pitäisi pohtia omaa alkoholin käyttöä. Monen ihmisen viinankäyttö on alkanut juuri noista viattomista hörpyistä kalamajalla tai metsästysreissuilla. Meillä on yhä liikaa alkoholin suurkuluttajia. Ymmärrän oikein hyvin, että pikkuhumala nostaa kivasti itsetuntoa ja rohkaisee puhumaan tunteista, jopa miehenkin.
    Nyt kuitenkin suuntaus on muuttumassa. On jopa nuorison keskuudessa kannustettu täysraittiuteen. Pitkän päälle ajateltuna se olisikin kansanterveydelle silkkaa plussaa.

  • Ari Niemeläinen

    Tässä asiassa joskus muna on kanaa viisaampi, olen huomannut

  • Kalevi Rissanen

    Kiitokset Arille viinablogini kommentoimisesta. Alkoholilaskelmat ovat vaivalloista luettavaa, mutta laskelmien avulla lukija pysyy kustakin yksityiskohdasta niin sanotusti kärryillä. Laskelmilla saadaan tarkat ja havainnolliset tulokset moniin kysymyksiin. Laskelmien tulos ja tiivistelmä ovat mm annostaulukot ja Tolkun kaavat. Taulukoista voi seurata oman alkoholikuluksensa nousuja ja laskuja, historiaa ja tulevaisuutta.
    Alkoholismi ei laskuopilla ratkea. Ratkaisu on alkoholiton alkoholi, tällä on suotuisat hyödylliset ominaisuudet mutta ei entisten alkoholipitoisten juomien haittoja. Kännäämisestä soberismiin!

Kommentointi on suljettu.