Tipattomat kuukaudet

Kaveri kertoi, ehkä ylpeänäkin, viettäneensä tipatonta tammikuuta. Entä sinä, onnistuitko yrityksessäsi? Hyvää se varmaan joulun pyhien ja vuodenvaihteen ryminöiden jälkeen monelle tekikin, jos piti korkin kiinni. Ehkä homma on taas karannut käsistä kuukauden tauon jälkeen, eletään sentään helmikuuta pitkällä.

Tunnustan itsekin korkanneeni muutama päivä sitten. Edellisen kerran otin, jos oikein muistan, joskus marraskuussa poikain kanssa keikkareissulla, pikkaisen, rohkaisuksi. Oltiin sentään “ulkomaan keikalla” soittamassa ensi kertaa lähes viiteenkymmeneen vuoteen, paikka oli Karstula.

Syitä juopotteluun ja pienempään ottamiseen on yhtä monta kuin ottajaakin. Tutun kaveriporukan kanssa iltaa istuttaessa tuskin osataan olla selvin päin. Sosiaaliset tilanteet pelottavat monia, pieni ryyppy auttaa. Jotkut ottavat iloon, toiset suruun. Yksi ehkä yleisimmistä syistä lienee yksinäisyys, vai onko?

Minulle joulun seutuun sattui kertymään alkoholipitoisia juomia ylen määrin, itse en ostanut ainuttakaan pulloa.

Ajelin menneellä viikolla pakkasen lauhduttua mökille mukanani pullo viinaa. Pistin kamiinaan tulet ja sähkölämmityksen päälle, iso kattilallinen lunta levylle sulamaan. Ulkona tein lumitöitä tunnin verran, tein urat saunalle, puupinolle ja huussiin. Kopistelin omenapuun päältä lumet, kovin olivat oksat painuneet hangen sisään, säästyneet sentään pupujussin hampailta.

Takaisin sisään palattuani mökki oli jo hieman lämmennyt. Otin parvelta talvimakuupussin ja virittelin sen nojatuoliin pehmusteeksi ja lämmikkeeksi, lasiluukun takana kamiinassa loimusi tuli. Kaadoin kattilasta kuumaa vettä isoon mukiin, muutama pala sokeria joukkoon ja teepussi. Kolmen tähden pullosta plöröt tsaikkamukiin ja juhlahetki oli siinä. Lueskelin Huovisen Havukka-ahon ajattelijaa aikani ja vietin laatuaikaa yksin, en yksinäisenä.

Aamulla kahdeksan tienoilla keräilin tavarat kassiin ja hyvillä mielin suuntasin kotiin. Monettakohan kertaa seikkailin Konsta Pylkkäsen kanssa Lentuan vesillä, ei tuntunut kertaus iltaa pilaavan. Otin pullosta sen verran, että muutamaan reissuun totitarpeet siihen vielä  jäi.

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    kannattaa ohjata alkoholin kulutusta miedompiin ja harvempiin kertoihin

    Humoria viljellään kuluttamisen osana ja pontimena? joten: heititkö hyvät viinakset hukkaan?

    alkoholi haihtuu kuumasta juomasta YLE:n jutun mukaan 17.12.2015: …

    “Kun etanolin sekoittaa kiehuvan kuumaan nesteeseen ja ottaa astian saman tien pois liedeltä, alkoholia on jäljellä 85 prosenttia. . . . Turun yliopiston elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Anu Hopia sanoo

  • Ari Niemeläinen

    Parasta kuumassa totissa on se ensimmäinen höyrähdys mukista ja lämmin ryyppy, joka lämmittää mukavasti alas mennessään. Tarpeeksi harvoin kun tätä vielä harrastaa on nautinto moninkertainen. Luoja on onneksi antanut minulle sellaisen pään ja vatsan, että reilumpi annos tai useampi mukillinen tietää seuraavaksi päiväksi sellaisen olon, että yksi pullo riittää pidemmäksi aikaa.

  • Eino J. (maallikkona)

    niinpä, en ole koskaan saanut pääkipua viinasta, niin vähän sitä on ollut varaa nauttia kerrallaan, tai ei muuten vain ole tehnyt mielikään

    – minullakin on perinteisesti kotona lentsu-pullo, mikä suorastaan väljähtyy odotellessaan.

    Eikä se alkoholi tietääkseni mitään lenssuihin auta, mutta tekee joskus kylmetyttyään olon miellyttävämmäksi sairastaa – juuri lämpimänä mukillisena teen tai mehun kanssa, kuten kerroit

    (VAROITUS: eräät ropit (lääkkeet) tosin eivät salli alkoholia seurakseen, joten tässäkin on oltava varovainen)

Jätä kommentti

*