Toivottuja vieraita

Eletään hiljaista viikkoa, kirkon työntekijänä minua tämä viikko pelotti aikanaan jo etukäteen, siis silloin kun olin vielä työelämässä, se oli työtä vuorotta. En sano, ettenkö olisi odottanut pääsiäisen ”vierasta” ja sanomaa, kun Kristus nousi kuolleista ja kuolemallaan kuoleman voitti. Palmusunnuntain aasilla ratsastelusta se alkoi ja päättyi pääsiäisen riemuun. Virittelin kuusi kynttilää ja keltaiset narssissit kirkon alttarille, se oli hienoa aikanaan sekin. Viimeisinä työvuosina odotin jo 2.pääsiäispäivää, silloin alkoi minun pääsiäislomani.

Tarkoitukseni ei ole pitkästyttää tai valistaa sinua pääsiäisen sanomalla, pääsiäisvieraistani aion vähän kertoa. Olen jo tavannut heitä ja odottelen lisääkin. Aloitetaan vielä odotettavilla vierailla. Mummia ja ukkia on näillä pikku vierailla kuulemma kova ikävä, ukin mopon kyytiäkin. Parin päivän päästä toiveet toteutuvat, molemmin puolin. Ikävä täälläkin, liian pitkään ollut hiljaiseloa.

Jatketaan jo olleilla ja tulleilla vierailla. Niitä seuraan muunmuassa keittiön ikkunasta päivittäin. Joka päivä vieraitteni määrä kasvaa. Koko talven ovat pihassamme pyörineet tali-, sini- ja silloin tällöin töyhtö- ja pyrstötiaisetkin, onpa joukossa ollut joku hömö- vai kuusitiainenko lie, niitä en erota toisistaan. Punatulkkuja, varpusia ja mustarastaita sekä viherpeippoja, vihervarpusia, keltasirkkuja ja urpiaisiakin. Parin viikon ajan peipot olleet vieraanamme valtavina parvina. Laudalla tiuhaan vierailevien oravien värikin vaihtuu kohta harmaasta ruskeaan.

Seisoo vakaana paikallaan, Koivukummulla

Aamulla pyörälenkille lähtiessäni pihakoivuissamme viserrys on mahtava. Annoimme tontillemme nimen Koivukumpu, pihassamme on yksi seutukunnan suurimmista koivuista, juuresta sen ympärysmitta on lähes kolme metriä. Se kerää kauas näkyvällä silhuetillaan muuttavia lintuparvia pysähtymään oksilleen ja pihaamme. Matkalla pesimäalueille on huilattava ja tankattava välillä.

Tikat pärryyttävät lähiseudun valotolpissa kilvan ja etsivät puolisoa ja ilmoittelevat reviireistään. Harakat, naakat, varikset ja korpit ovat rakentaneet pesiään jo tovin, eikö lie korpilla kohta pojat? Joutsenten pesäkumpujen ympäristöt alkavat sulaa ja pesäpaikoista käy melkoinen taisto. Nuorilla linnuilla on uuden pesäpaikan löytäminen kovan työn takana, vanhojen pitäessä kiinni entisistään. Ei ole joutsen enää harvinaisuus, mitä se oli vielä 60–70-luvulla.

Viimeisimpänä vieraana tuli eilen järripeippo. Sen ryystäminen kuului ensin pihakoivusta ja kohta uskaltautui lintulaudan alle parikin yksilöä. Muutamana vuonna on oranssi/mustia, valtavia järriparvia ilmestynyt pihallemme huilaamaan ja tankkaamaan ohikulkumatkallaan Lapin maisemiin, tullen mennen. Satoja surraajia on ollut popsimassa auringonkukan siemeniä koivun alla keväisin ja syksyisin.

Hyvää Pääsiäistä kaikille uskonnosta tai sen puutteesta huolimatta! Loman pidät kuitenkin, paitsi ne srk:n ja kaupan väki, heillä se alkaa vasta ensi viikolla!

 

 

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Mukavaa kuuluu Retuperälle, kiitos kattavasta selostuksesta.

    Maaseudun rauhattomasta rauhasta on vierähtänyt jo vuosikymmeniä, joten en enää muistanut että talvellakin pihapiirin pikkulintuja oli noin runsaasti. Kesäisin tehtiin linnuille lyhteet ja myöhemmin oli talipallot ja kaupasta haettuja siemeniä. Lintulautoja oli useampia.

    Rauhaton rauha, tarkoitan tuota lintujen ja luonnon keväistä konserttia, eräänlaista kakofoniaa, missä monet äänet yhdistyvät keväiseen maan ja metsän tuoksuun.
    ++ Kaipaan joskus, useinkin, näitä kevään kotoisia ääniä, kevätpurojen pauhua ja pienen puupölkystä veistetyn veneen uittamista tulvavesissä ennen siltarummun sulamista – no tue rapakoissa läträäminen on kenties jo nykyisin liikaa, mutta kuitenkin

    Hyvää Pääsiäistä myös Retuperälle, tuota: Koivukummulle!

  • Ari Niemeläinen

    Kiitos Eino, kun jaksat lukea ja kommentoida näitä ukin tuherruksia. Kyllä kevätaamun ulkoilu pyörälenkkeineen on uskomattoman rikas äänimaailmoineen, nyt sitä ehtii kuuntelemaan. Ei työaikana aamulla auton ikkunaa raaputtaessa ja kiireellä työmaalle töytäillessä huomannut uusia vieraita tontilla saati tienvarsilla. Joskus ehkä mökin saunan terassilla istuessaan tajusi miten hienossa maassa me asummekaan ja kuinka upea ja puhdas luonto meitä ympäröikään. Parempi huomata tämäkin myöhään kun ei milloinkaan.

  • Eino J. (maallikkona)

    Kiitos kiittämästä,
    jos et kerro kellekään, niin olen viime vuosina hieman virotellut työmatkalla, kun siihen liittyy lyhyt kävelymatka, ja katsellut ja kuunnellut ympäristöä, joskus jopa kahvimuki kädessä,
    mutta
    kaupungilla liikkuessa, tai auton ikkunasta katsellessa, huomaa todella vähän – puistossa jonkin oravan ja taivaalla variksen, naakan tai kesällä ne kaduilla kirkuvat mustapäät, joita ei saa edes aamuyöstä am …) Tottahan esimerkiksi Kallansilloilla on jokainen aamu tyystin erilainen, sen muistan havainnoida aina kun siitä kuljen. Vuodenajat vierivät niin vinhaan, mutta kyllä ne havaitsee – eritoten kuvailemallasi aamulenkillä varhain.

    Sitten kesemmällä, kun hyttyset tulevat, tunnelma taas muuttuu ja kaupungin torilla aamukahvi tuntuu ihan hyvältä – näkee immeisiä jos on sille aikaa. Onneksi luontoharrastus on jälleen muotia, lintuja ja muuta kuvataan, kasveja ja marjoja kerätään – oikein hyvä!

Jätä kommentti

*