Tuhlausta

Helka Shekterin tekstissä sunnuntain lehdessä puhuttiin ruoan tuhlaamisesta. Mitä on liikaa, vaikka sitten ruokaa, se heitetään ylimääräisenä hukkaan. Ei hyvä! Sama on vaatteiden, jopa ajan suhteen, oletko tullut miettineeksi, miten tuhlaat omaa (jouto)aikaasi?

Ymmärrän lapsiperhettä, jos siellä joskus jää ruokaa lautaselle ja joku annos tai ruoan loppu  pääsee vanhenemaan, jääkaappi on täynnä tavaraa ja aina on armoton kiire. Muistisairaan jääkaapista olen monesti joutunut poistamaan homehtuneita ja pilaantuneita makkarasiivuja, täytekakun loppuja ja kotihoidon tuomien ruoka-annosten tähteitä, aikaa sitten vanhentuneista, vajaista maitopurkeista puhumattakaan. Biojäteastia paisuu, kun ei ole sitä Jeppe-koiraakaan tai possua parvekkella, joille makkarakastikeen jämät ja makaroonilaatikon loppu kelpaisi.

Kesähelteellä parin päivän päästä keittämisestä puurokiisselini pinnalle ilmestyi hometta, kiisselin loppu meni biojätteeseen, viimeisin “hukkaan” joutunut minun ruoan tähteeni. Ostan kaupasta ruokatarvikkeita vähän, etteivät ne vanhenisi ja valmistan ruokaa sen verran kun sitä syödään. Ehkä illalla tai seuraavana päivänä lämmitetään entistä, kun on kiire jonnekin, ja voi valmista ruokaa laittaa pakastimeenkin. Kauppaan lähtiessa on usein niin, että jääkaapissa valon, ketsupin ja sinapin lisäksi ei ole mitään. Vierasvaraa meillä ei tunneta, kun ei ole vieraitakaan ja tällä tavoin uusiakaan ei ole odotettavissa, kahvin kanssa tarjoan rinkelin, jos kaapissa sellaisia sattuu olemaan.

Vaimo on eräänkin kerran huomauttanut minun vaatevalikoimastani. Mökki- ja erävaatteiden osalta tilanne on hänen mielestään surkein. Tänä aamuna huomasin kanalintujahdin ensimmäisen aamun päätteeksi kokoontuessamme poikain kanssa turisemaan aamun saaliista ja havainnoista, että jokainen “oikea eräihminen” pukeutuu jahdissa merkkivaatteisiin, paitsi minä. Uskokaa tai älkää, pidän itseäni kuitenkin erämiehenä! Hyväksi todetut ja mieluisat kamppeet käytän niin loppuun, että ne lähes putoavat lopulta päältäni. Vaikka asuni ei täytä viimeisimpien ulkoilupukeutumis-trendien vaatimuksia,  30 vuotta vanha anorakkini ja muusta käytöstä poistetut farkut kelpaavat minulle erälle ja saavat kelvata muillekin, nuorisolla toki olen nähnyt jalassaan vieläkin rikkinäisempiä housuja.

En ole maan hallituksen mielestä ihminen, joka pitää yhteiskuntaa pystyssä ostaessani ja kuluttaessani niin vähän. Tuhlaaminen ja kuluttaminenko vievät taloutemme nousuun?

Aikaani tuhlaan jonkun mielestä turhuuteen. Vapaa-ajalla, jota eläkeläisenä pääosin vietän, toimin vastoin kuin monet “fiksut ihmiset”. Etsin luonnosta, jopa löydän antimia moneen lähtöön. Kuljeskelen metsissä ja soilla syksyllä aseen tai marjakopan kanssa ja usein virveli repussa. Ehkä joskus saan kalan tai riistaa reppuuni. Eniten kuitenkin löydän luonnosta saalista kamerani muistikorttiin repun sijaan.

En rikastuta kansantaloutta liioin matkustelemalla. Rassaan vanhan moponi ja moottoripyöräni itse kuntoon. Yöpyessäni reissuillani teltta majani olla saa.

Puut taloni pönttöuuneihin teen itse omalta tontiltani ja säästän kallista sähköä sen minkä ikinä pystyn.

Mihin sitten pienten eläkkeittemme rahat vaimon kanssa hupuloimme? Poltamme bensaa kaikissa härpäkkeissämme etsiessämme ruokaa ja viihdykettä elämäämme, ehkä reilun pikku automme tankillisen verran, noin 40 litraa kuukaudessa. Ruokalaskumme kahden hengen taloudessamme lienee 200–300 euron kantturoissa. Kaikki loput häviävät kuin pieru Saharaan, lääkkeisiin, lääkärikuluihin, vakuutuksiin, erilaisiin puhelin yms. laskuihin, talon ja kesämökin ylläpitoon. Jos kuun lopussa joskus jäisi viivan alle ylimääräistä rahaa, se pantaisiin pahan päivän varalle tai ehkäpä “matkakassaan”. Olisihan se kerran vielä hienoa päästä Lappiin tai etelän lämpöön käväisemään, mutta se jos mikä olisi sitä jonniin joutavaa tuhlailua ja ajan hukkaa.

 

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Hyvin pohdittu!
    Toisaalta, “Tuhlaaminen ja kuluttaminenko vievät taloutemme nousuun?” markkinayhteiskunnassa tämä on totuus, minkä avulla talous pysyy pystyssä – pesemme toinen toistemme paidat. Säästäminen kuului siihen vanhaan maailmaan.

    No, (teho)kuluttaminen kuuluu sinänsä vauraampien etuoikeuksiin, kuten rikkaitten ja tulonjaon tukipylväänä oloa teorioissa perustellaan – he kuluttavat enemmän. Tietysti kukin (vain) varojensa mukaan, mutta ruoankin voi ostaa valmiina, kuten vaatteet jne.

  • Ari Niemeläinen

    Kiitos Eino kommentistasi, kiva huomata että joku lukee otsikkoni lisäksi tekstinkin! Mikä ikävintä tämän päivän kuluttamisessa (tuhlaamisessa) on heidän, joilla vähiten on tuloja ja varaa, kuluttavat ja tuhlaavat rahansa juuri vaatteisiin ja vaikkapa valmisruokiin. Ulkonäköpaineet ja elämisen helppous ovat tärkeysjärjestyksessä edellä montaa “oikeasti” tärkeämpää asiaa. Yhtenä syynä tähän pidän vaikkapa mainontaa ja poliitikkojen jatkuvaa puhetta kuluttamisen tärkeydestä. Tulet “onnelliseksi” kun käytät tätä tuotetta ja näytät komealta juuri tämän merkin asusteissa jne.

  • Eino J. (maallikkona)

    niinpä – ja entäpä peliautomaatit? eläkeläiset käyttivät niitä runsaasti takavuosina? – vanhusten tissuttelukin oli huolestuttavaa äskettäin – eli turhuutta varmaan tuokin? tai noita mainitsemiasi unelmia.
    No, ikäihmiset tuntevat rahan ja laskurit, mutta kuinka on nuorilla? valistusta on taas liikkeellä, kouluissakin, että kaiketi ehkä toivoa on.

Jätä kommentti

*