Kukaan ei ole vähään aikaan kirjottanut mitään kalastuksesta tai sen yrittämisestä, niin minäpä sen teen. Olimme lankomiehen kanssa viimeksi eilen uistimenvedossa Konnevedellä ja edellisenä päivänä myös, saalis oli tasan yksi maapallo ja kaarnanpala. Perässämme lipsutteli yhteensä noin kuuden tunnin ajan kuusi-seitsemän erilaista enemmän tai vähemmän hyviksi todettuja ja todistettuja vieheitä, syvällä ja matalassa. Ei tärpin tärppiä! Samaa on ollut omalla kohdallani lähes pari kuukautta omallakin mökkijärvellä, Suonteella. En muista entiseltä hyvältä ajaltakaan näin pitkää, näin huonoa tulosta uistelemisesta. Kateusko vie kalatkin järvestä? Tosin on sanottava, että jos siihen lankomiehen kaikuluotaimeen on uskomista, niin kalaa, ainakin muikkua Konnevedessä on niin paljon, että ihmettelen, ettei ainuttakaan tarttunut koukkuihin vahingossakaan. Muikku ei tiettävästi ole niitä innokkaimpia uistimeen purijoita.

En tiedä troolimiehiä, mikä oli heidän saaliinsa, vastaan ajoivat kansallispuiston vesillä, tuskin sillä kalustolla kannattaa pitkään vettä haroa ilman saalista. Tähän on heitettävä se ajatus, että vievätkö nämä ammattilaiset ne kaikki taimenetkin ja muut isot kalat. Näinhän ovat vuosia väittäneet he, jotka muka tietävät, mitä siellä verkkopussissa syvyyksistä nousee. Itse en ole ikinä edes trooliporukkaa jututtanut, saati nähnyt, mitä kalalajeja heidän kalalaatikoihin päätyy, siis en ota kantaakaan.

Todettiin aikamme tyhjää vedeltyämme, että olisi pitänyt ottaa muikkuverkot völjyyn ja ehkä jokunen siikaharvakin, niin olisi taatusti kalan makuun päästy.

Tuli järvellä hyviäkin muistoja mieleen, noita vesiähän Etelä-Konnevedellä lorasin kymmeniä vuosia. Maisemat eivät voi parempia olla ja tungostakaan ei rannoilla eikä järvellä ollut. Ei itikoita, ei kärpäsiäkään, pikkuisen nollan yläpuolella lämpö ja tuulta kohtuullisesti, meinasi välillä kylmä hyräyttää, ei ole meikällä lämmittämässä  pelastus- vai mikä kelluntapuku se on, kelluntaliivit on ja aina vesillä päällä, se on fakta!

Yksi asia on tuolla seudulla pielessä, se minua harmittaa toisten erämiesten puolesta. Kansallispuistossa on metsästäminen kielletty. Ennen kierrettiin siellä erällä tällaisina pakkasaamuina ja joskus teeripaistille päästiin, nyt ei laukaustakaan kuulunut, tosin ei näkynyt teeriäkään, liekö nekin maahanmuuttajat ampuneet, eikös kaikki kohta panna heidän syykseen, en minä mutta pojat?

En siltikään ole uskoani menettänyt kalastukseen. Loppuviikosta suuntaan mökille ja pari muikkuverkkoa virittelen pyyntiin, siikaverkkojakin kohta mietitään. Uistintakin kokkeilen, jahka keli on vaan semmoinen, että ittekseen uskaltaa veneeseen nousta ja vapahärdellinsä pyyntiin virittää. Soutu-uistelu ja pieni sähkömoottori, siinä on plokkariukin varustus hippeimmillään sellaisena pirteänä syysaamuna, kun teeri soi Suonteen rantapuissa, sumu seisoo lahdissa ja muikku pistää Taimelan pakan kupeessa. Jos ei saalis tarraa uistimeen, niin tuskin tarvitsee siltikään kalatta järveltä palata. Pääsen muikkua puhkomaan sormet kohmeessa saunan terassille. Se on pojat ja tytöt sellaista hommaa, ettei tule ensimmäisenä mieleen pakolaisongelma eikä budjettivaje!