Turhautumisen estoprojekti

Olen innokas lukija. Luen kirjoja eräkirjoista tietokirjoihin, romaaneja ja historiaa, joskus jopa elämäkertoja, lehtiä mahdollisuuksien mukaan, Savon sanomat päivittäin ja kirjastossa erilaisia viikko- ja harrastelehtiä. Aina en jaksa lukeakaan, nyt tämäkin on todettu. Tähän mennessä kiireisessä elämässäni, jopa vielä eläkkeelläkin on risonut se etten ehdi lukea mielestäni tarpeeksi.

Nyt parilta lääkäriltä saamani ukaasin mukaan rasittavien töiden ja harrastusten harjoittaminen on toistaiseksi kielletty. Syy väsymiseen ja epämääräisiin oireiluihin pitää ensin selvittää ennenkuin saan lisätä taas kaasua. Juuri edellä mainitut asiat, työt ja rasitukset ovat minulle suorastaan elintärkeitä, minun pitää tai on pitänyt saada aika ajoin rehkiä ja pistää tuttu mies tiukalle ja hiki lentämään. Kuntosali, puupino, rankametsä, hiihtäminen, uimahalli jopa rankemmat lumityöt on nyt toistaiseksi harrasteiden ulkopuolella. Jäljelle ovat jääneet lukeminen, kuorolaulu, kaksi kevyttä ja lyhyttä lenkkiä käppästellen päivässä. Mutta kun nämä eivät riitä sitten millään tyydyttämään tarvetta saada aikaiseksi jotakin näkyvää ja tarpeellista. Joku ruuhkavuosiaan elävä sanoisi, olisit tyytyväinen kun voit ja saat olla eläkkeellä ja tekemättä yhtään mitään, vetäisit vaan lonkkaa, olet tärkeimmät tehtäväsi tehnyt ja nauti nyt vapaudestasi olla jouten.

Ei elämä niin mene, joutenolo on tappava tauti muiden sellaisten joukossa, ainakin minulle. Uskoisin lähes jokaisen, eläkeläisenkin haluavan olla tarpeellinen ja hyödyksi jotenkin, jollekin, ja siihen eivät riitä pelkästään ruoan teko, tiskaaminen, kaupassakäynti, kevyt imurointi ja jutustelu aamulenkillä naapureiden kanssa.

Tällä kertaa lukemisen alla on työelämän asiantuntija Pekka Järvisen kirjoittama kirja Miten selvitä eläkepäivistä hengissä. Suosittelen tätä kirjaa kaikille eläkkeelle kohta joutuville ja jo eläkettä nauttiville, vainajat eivät kirjasta enää mitään oppia tai vinkkejä saa.

Huomasin kirjastossa, että kirjan kansi on tärkeä havaitakseen jotakin sellaista luettavaa, jota et varsinaisesti ole etsimässä. Kyseinen kirja olisi jäänyt telineeseen, ellei sen kannesta olisi kirvonnut silmilleni moottoripyörää ajava seniori. Hyvä kun ajoi ylitseni.

Kirjassa on hyviä pohdintoja ja vinkkejä mm. turhautumiseen ja tarpeettomuuteen vaipuneelle, ison muutoksen ollessa edessä tai sellaisen kohdatessaan, vaikkapa eläköitymisen. Tässä tiivistettynä kirjan sisällön anti minun näkökulmastani katsoen ja lukien.

Minulla on työstä vapaan elämäni aikana, jota on nyt jatkunut muutamia vuosia, aina ollut työn alla jokin projekti tai useampia, joita olen toteuttanut tarpeen ja kuntoni mukaan, en pakosta. Motskatallini on minulle se miesluola, josta paljon meidän äreiden vanhojen äijien, ÄVÄ-henkilöiden kohdalla puhutaan. Luolaan mennään silloin kun ahdistaa tai kun halutaan eroon liian arkipäiväisestä, turhauttavasta olotilasta. ÄVÄ on Järvisekin käyttämä termi, onko hänen keksimänsä en tiedä, kuvaa melko hyvin ainakin minun tämän hetkistä olotilaani.

Lienenkö aiemmin maininnut näissä höpötyksissäni toiveestani löytää lopputalveksi ja kevääksi jokin vanha 50 60-lukulainen, lähes tai ajokuntoinen pientä näpräämistä vaativa, minulle uusi moottoripyörä, hinta ei saisi olla iso. Ennestään tallissani on jo yksi hieman uudempi m-pyörä ja pappa mopo, mutta kun ne ovat niin hyvässä kunnossa, ettei niitä tarvitse enää juuri propata. Voisin 80-luvun 500 ksm Hondani jopa vaihtaa mahdolliseen projektiin jos sellaisen onnistuisin jostakin löytämään.

Alussa mainitsemani lääkäritohtorit painottivat sitäkin, etten saisi itseäni rasittaa kovin edes henkisesti, mutta uskotko että hengen päälle käy tämä toimettomuuskin, miettiminen ja etsiskely löytää juuri se oikeanlainen pyöränraato, joka toisi hieman lohtua kunnes olen taas edes jonkinlaisessa iskussa.

Jätä kommentti

*