Lähiaikoina olen pohtinut elämän tarkoitusta. Olen tälle yhteiskunnalle enää vähemmän tarpeellinen, pikemminkin pohjaan palanutta työelämän jätettä. Kaiken kukkuraksi ploginikin on sijoitettu politiikka/yhteiskunta/talous-osastoon, voisiko sitä vaihtaa vaikka kelkasta pudonneet tai hypänneet-joukkoon? Tuskin teen mitään hyödyllistä yhteisen hyvinvointimme ja maamme talouselämän eteen kuten vaikkapa Jussi tanssiessaan kauniiden naisten kanssa tai Hjallis pohtiessaan mustan lätkän perässä toikkaroivien äijien myymistä venäläisille. Politiikasta en tajua senkään vertaa kuin sika hopelusikasta ja yhteiskunnallinen vaikuttamisenikin keskittyy monen muun mukana pelkkään narisemiseen jonniin joutavista. Ymmärrykseni ja mahdollisuuteni osake- ja rahastosijoittamisen koukeroihinkin on tasolla evk. En ole ikinä omistanut muita arvopapereita kuin joskus vaivaiset perustamani yhtiön kolme osaketta ja kerran yhden KPY:n puhelinosakkeen, nämäkin möin pois kun kyllästyin rahamarkkinoiden ainaisiin heilahteluihin ja epävarmuuteen sijoitusteni kannattavuudesta. Markoille tuntui olevan hyödyllisempääkin käyttöä sillä kertaa.
Viime ajat ovat menneet pääosin kierrellessä kirpputoreja ja vanhojen kauppojen taka- ja kellarivarastoja. Päällimmäisenä pääkopassani on pyörinyt suorastaan ahdistukseen asti kulkuneuvoni tarakalle sopivan kuljetusalustan eli suomeksi sanottuna kaljakorin löytäminen. Mikä tekee yhdestä virvoitusjuoma/kaljakorista niin hiivatin tärkeän, että valveillaoloajasta suurin osa menee hortoiluun moisen tavaran perässä?
Jonkin panimon puinen, logolla varustettu kori oli aluksi haussa. Toriparlamenttia, jopa ystäviäni olen rääkännyt ja vaatinut tonkimaan aittansa ja komeronsa löytääkseni tarvitsemani laatikon, mutta tuloksetta. Tingin jo tuotteen valmistusmateriaalistakin, joten muovinenkin saattoi tulla kysymykseen, kunhan olisi tarpeeksi varhaisilta vuosikymmeniltä.
Se löytyi sittenkin
Eilen tärppäsi! Iskin silmäni erään kirpputorin hyllyn alla pilkottavaan sinisen muovilaatikon kulmaan. Koppaan oli pakattu, jopa päälle aseteltu vaatteita, jottei se paljastuisi. Juuri sopiva, huikaisevan kaunis ja nostalgisia tunteita herättävä etsimäni aarre, sininen kaljakori oli löytynyt. Säikähdin, että itse koppa ei olisikaan myytävänä, vaan sitä olisi käytetty pelkästään tavaran kuskaamiseen. Onneksi laatikon kyljestä löytyi kokonaista kuuden euron suuruinen hintalappu.
Mikä on tämän hurjasti voimia vaatineen projektin jälkeen seuraava puuhastelujeni kohde? Veneen tervaus, muutama koivu nurin mökkitontilta? Siinä pulmaa ja mitä kaikkea turhuutta sitä näin kevään kynnyksellä työelämän jätteelle päähän pätkähtääkään tulevaisuuttaan ja sen tarkoitusta pähkäillessään. Poliitikoille ja heille, jotka vielä yhteisiin asiohimme voivat jollain tavoin vaikuttaa lupaan, että tulen käyttämään jokaisen eläkkeenä saamani sentin kulutukseen ja ostan taatusti kotimaisia tuotteita, jos pennoseni niihin suinkin riittävät. Tehkää tekin niin ja sijoittakaa Suomeen, lapsillamme ja lapsenlapsillammekin on silloin turvatumpi tulevaisuus.
Eino J. (maallikkona)
Monta avoimeksi jäävää kysymystä hyödyksi olemisesta – ja ovatko nekään hyödyllisiä, kysymykset tai henkilöt joista mainitsit – siinä pulma
Ehkäpä hyödyllisyys onkin suhteellinen käsite, kuka sen arvioi – onko ihminen yleensäkään hyödyllinen, TAI hyödytön? hyötyä on suuhun saatu ruoka, asunto, … immeiset – eritoten immeiset (savolaisia meinaan) …
Ymmärtääkseni tuo juomakori mopon tarakalla on uusi villitys. En muista että sellainen olisi kylän miehillä ollut mopossaan 60-luvulla. Naisväen polkupyöriin sellainen taisi ensin tulla, saa käsilaukun ja ostoskassin koriin – mutta mopossa – en tosiaankaan muista. Reppuhan se jätkällä oli, siihen sai sahat ja eväät ja se kulki selässä sitten työmaalle … että turhuuttako sekin?
– onhan se ”turhuuksien turhuus” eräs Raamatun kuuluisimpia pohdintoja, kun sille päälle sattuu; ja tottahan sieltä kuten keväästäkin löytyy valoisia tekstejä ja ajatuskuvioita … ken niin tahtoo!
mukavasti johdateltu, joten laitoin peukun jo kahvipaussilla aiemmin
Ari Niemeläinen
Hyvä huomio Eino! Taitaa kori-homma olla alunpitäen kehitelty panimoiden mainokseksi vaikkapa Halavatun Pappojen ja muiden mopokerhojen toimesta. Eihän se keskarikaan tullut kuvioihin kun vasta v.-69. Sinänsä oiva keksintö tommottinen kori eväiden ja muun kauppatavaran kuljettamiseen. Ei ollut minunkaan Tunturi Sportissa aikanaan koppaa takana, tankilla ja repussa kulkivat eväät ja kaupan tsupparina asiakkaitten ostokset.
Eino J. (maallikkona)
Kiitos, Ja ne vanhimmat juomakorit olivat puusta valmistetut.
Niin, näin kuopiolaisena kannatan tietenkin Olvia – tuosta naapurikaupungista, kun se on nykyisin, pienpanimoita lukuun ottamatta, ja eihän niitä oteta, ainoa suomalainen (oikeasti kotimainen) virvoitusjuomavalmistaja – ne muut on muistini mukaan myyty aikapäiviä sitten ulkomaalaisille … eikös vain?
Joten, etsipä vielä sellainen puukori, tai osaathan sen näppäränä valmistaa rimoista itsekin (ja pyydä ainakin mainosmarkkoja jos käytät tuota kuvassa olevaa lootaa).
Ari Niemeläinen
Oliskohan pitänyt merkata tekstiin, että sisältää tuotesijoittelua ja mainontaa? Missä mahtanee tämmöisissä jutuissa kulkea raja? Eihän nykyisin voi enää ainuttakaan kuvaa ottaa ja liittää postaukseen, ettei mukaan livahda jokin logo tai tunnistettava tuote. Mainostajat ja firmat löytävät kyllä paikkakansa ja tilansa missä tuoda asiansa esille. Moponi ei ole museorekisterissä, joten mainospaikat ja sponsorisopimukset ovat toistaiseksi vapaasti tarjolla pientä korvausta vastaan. Pelkällä kahvikupilla paikallisessa kuppilassa saattaisi jo irrota pieni tarran paikka kopan reunaan.
Eino J. (maallikkona)
oikeassa olet
+ vaatteitakin kun ostaa, niin kalliimmasta päästä ovat ne, joihin kuuluu ommeltuna tai kangaskuvioon upotettuna jonkin firman logo. Uskoisi tuon tuotemerkin alentavan hintaa.
++ Pyrin ostamaan vain vaatteita joissa ei ole merkkejä – päivän uutinenhan on, että suosimme nykyisin entistä enemmän tuotekopioita (väärennöksiä) – taitavat ne kyllä eniten väärentää noita merkkituotteita, joten en ehkä ole pi … jaa – meinasin piilomainostaa vaalien alla.