Urheilijan ammatti vai ammattiurheilija?

Olen kypsä ns. huippu-urheilun ja -urheilijoiden saamasta liiasta huomiosta. Saavatko samanlaista tilaa medioissa huippu-sahatyöläiset tai kaupan huippu-kassat, he tekevät kuitenkin yhteiskunnalle ja asiakkaille hyödyllistä työtä? Eivätkö hikipäässä riehuvat, sponsoreiden ja veikkaajien rahoilla, dopingin voimalla juoksevat, heittävät ja loikkaavat superihmiset, huippu-urheilijat, median jalustalle nostamat muka tärkeät ammattilaiset ja kansan itsetuntoa nostavat urheilupellet, ole meille tavallisille veronmaksajatallaajille oikeasti yhtä tyhjän kanssa? Myönnän, he työllistävät ainakin vähän, entiset urheilijat valmentajikseen, kommentaattoreikseen, toimittajikseen jne. Lisäävät tekstiiliteollisuuden työtä ja artikkelivalikoimaa, vaikka kovin ovat vähäiset kilpailuasusteet rantalentopalloilijoilla ja yleisurheilijoilla, no tietysti ne komeat Suomi-verkkarit ja edustusasut.

Hitonko väliä silläkään on, tuleeko joku helekatin hyvä selittäjä ja ainainen epäonnistuja olympiakisoista lätkä kaulassa tai sitten ilman? Eikö heidänkin olisi viisaanpaa keskittyä oikeisiin töihin ja vaikkapa opiskelemaan, jos joku joskus heille vielä töitäkin tarjoaisi. Voitanee ajatella toki niinkin, että kun kaikille ei ole työtä tarjolla, niin menköön osa sitten urheilemaan.

Monella työpaikalla oltaisiin tyytyväisiä hiemankin treenatuista, nopeakinttuisista ja lihaksikkaista nuorista miehistä ja naisista, jotka eivät hevillä sortuisi törpöttelyyn ja somessa valvomiseen. Postillakin olisi heille käyttöä, ehtisivät leikata juosten nurmet, vielä pinkaista jakamaan postinkin. Sekin hoituisi jalan ilman vasenkätisiä koppiautoja, säästöä! Kunto ei loppuisi näiltä juoksuhemmoilta ensimmäisiin kerrostalon portaisiin.

Monet nykyään työhön pyrkivät ovat enempi semmoisia lohnakkeita, ruippanoita tai lihavia ja laiskansutkeita pokemoneja tai ainakin niitten etsijöitä ja muutenkin läppärin ja ibadin ääressä viihtyviä yökukkujia ilman minkäänlaista motivaatiota työntekoon.

Huipulle tähdännyt urheilija olisi jo mainitun Postin lisäksi hyödyksi vaikkapa lähettipalveluissa. Erilaisten tavarantoimittajien palkkalistoilla he olisivat oivaa työvoimaa. Siinä ohessa voitaisiin kisaillakin. Montako pakettia jaoit ja paljonko juoksit päivän aikana, montako aaria nurmikkoa leikkasit ja vieläkö ehdit mummolle motin puitakin pilkkoa. Illalla paras palkittaisiin Batman-merkillä ja päivän aikaansaannosluettelo julkistettaisiin seuraavana päivänä torin reunaan pystytetyllä ilmoitustaululla tai kaupungin nettisivuilla. Eiköhän tämä kannustaisi aina vaan parempiin ja tehokkaanpiin harjoituksiin ja työmailla huippusuorituksiin. Nehän koituisivat hyödyksi kansantaloudelle, paremmin kuin joku alle kymmenen sekunnin pinkaisu juoksuradalla ja siitä saatu kullanvärinen mitalilätkä. Veikkauksesta ja kansalta haalitut turhanpäiväiseen huippu-urheiluun uhratut eurot sijoitettaisiin lasten ja vanhusten liikuttamiseen, mikäli rahoille ei muuta järkevää kohdetta löytyisi.

Jos joku perustelisi minulle ja Hentun Liisalle, mitä hyötyä oikeasti on huippu-urheilusta, niin pakko kai sekin olisi hyväksyä. Ei riitä, että onhan se kansanhuvia ja nostaa kansallistunnetta, kun suomalainen voittaa, jos voittaa. Jos avaan telkkarin tai radion, sieltä urheilun, kokkiohjelmien ja musiikin lisäksi löytää aniharvoin muuta kuunneltavaa ja katsottavaa. Lehdessäkään ei juuri noiden aiheiden lisäksi tarjota kuin Fingerpori. Onko hyvä?

Kirjoittakaa, kuvatkaa ja äänittäkää edes joskus kunnon tosimiehen tai -naisen kalastus-, metsästys- tai marjastusreissu tai vaikkapa vanhalla moottoripyörällä tehty Lapin seikkailureissu, lupaan olla oppaana ja vaikka elokuvan pääosan esittäjä, kun hinnasta sovitaan. Kaikille on maksettava eikös juu, urheilijoillekin ja heille on oltava se selkääntaputtajakin epäonnistumisen kohdattua ja harvoin onnistuttuakin, minä en sellaista kaipaa, ainakaan maksettua.

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Minä ymmärtäisin tuon huippu-urheilun paremmin,jos pystyttäisiin osoittamaan sen terveysvaikutukset muihinkin kuin niihin urheilijoihin. En tosin kovin monta entistä tervettä urheilijaa ole tavannut. ”Äitee” Siiri taitaa olla poikkeus.

  • Ari Niemeläinen

    Ei tainnu pervitiinikään olla äiteelle pahitteeksi, kun kunto on säilynyt tänne saakka, miten lie muut sen ajan urheilijat. Kaukopartiomiehille sitä ainakin annettiin, jotta jaksoivat vihulaista karkuun hiihtää, tuskinpa jäi kilpaladuillakaan käyttämättä, niinhän ”kaikki” tekivät. Joo, no piristeethän kiellettiin vasta myöhemmin, mutta osattiin sitä ennenkin.

Jätä kommentti

*