Uudet kuvat, uudet tuulet

Jos olet vilkaissut näitä minun söherryksiäni aiemmin huomannet profiilini saaneen uudet kuvat tekstieni oheen.

Rakkaat harrastukseni ovat esillä profiilikuvissani edelleen pikkuhiljaa härskiintyvän naamani lisäksi. Kalastus mökkivesillä Suonteella on kesän ykkösasioita. Soutaminen ei tahdo enää luonnistua ainakaan tuulisella kelillä, joten sähkötuuppari tai pieni 2-tahti peräprutku toimivat työntövoimana venhoni perälaudassa. Aamuvarhaisella virittelen muutaman vieheen siimojen päihin kuhien, haukien jopa taimenien päänmenoksi. Kalaruoka on parasta juuri järvestä saatuna ja terveellistä murkinaa tällaiselle sydänvaivaiselle äijällekin. Puoliso ja jälkikasvu parissa polvessa mukana ollessaan pitävät huolen ettei ukki nouse veneeseen enää ilman kelluntaliivejä.

Yksin jatkossa suunnatessani moottoripyörällä Suonenjoen mökille tai erälle kotikylä Haapakoskelle, olen ensi kesän riemuksi hommannut olosuhteidenkin pakosta kevyemmän pyörän entisen 500 ksm tilalle. Hondan yli 200 kiloa painava möhkäle ei tahtonut enää viime kesänäkään lähteä tallista ilman apuvoimia hiipuvan kuntoni vuoksi.

Viime viikolla juuri Mikkelistä sydänoperaatiosta palattuani sain viestin vanhojen pyörien harrastajakaveriltani. Nyt on myynnissä juuri sellainen peli Keuruulla, jollaista olet etsiskellyt. Edellisellä viikolla ennen sairaalakeikkaa käytiin samaisen kaverin kanssa tutkailemassa lähes vastaavaa, hieman enemmän töitä vaativaa pyörää Jyvässeudulla, mutta onnekseni kauppa jäi silloin toteutumatta. Minun kunnollani olisi tainnut isompi remontti jäädä tekemättä ja ensi kesän ajelut olisivat ehkä jääneet haaveeksi.

Soitto serkkupojalle ja pyyntö kiireesti autokuskiksi vilkaisemaan kyseistä museorekisteriin vasta vietyä härpäkettä ennenkuin joku muu innokas veteraanimotoristi ehtisi pyörän ostamaan. Peräkärri Fordin perään siltä varalta että kauppa syntyy ja tukku seteleitä lompsaan paikallisen mega-marketimme pankkipömpelistä, kun seinäautomaatti ei suostunut niin isoa summaa kerralla käteen laskemaan. Tunnelma menomatkalla oli jännittävä ja pumppu jyskytti rinnassa vaikka beetasalpaajat ja muut edellisenä päivänä apteekista haetut mömmöt pyrkivät pitämään verenpaineet ja pulssit aisoissa.

Perille päästyämme ja nähtyäni pyörän hallin perällä ja myyjän, katsastusmies muuten ammatiltaan, esitellessä sitä, ennenkuin väkkärä edes polkaistiin käyntiin, olin valmis lyömaan kättä päälle kaupan vahvistamiseksi. Maksoin pyydetyn hinnan. Se oli ihastuminen vai sanoisinko rakastuminen ensisilmäyksellä!

Eiköhän tässä aluksi tarinaa uudesta ”tyttöystävästä”, toki entiset ovat edelleen tallessa niin tuvassa kuin tallissakin. Vielä kun pääsisi pihaa edemmäs kokeilemaan miten Ifa lähtee. Kokonaiset 5.5 kw vai liekö hevosvoimia, lupaavat kiidättää ariukkia lähes 80 km/t huimaa vauhtia ensi kesän seikkailuihin, maltankohan odottaa sinne asti? Elämä on ihanaa, kun on edelleen hengissä ja tiedossa upeita kilometrejä hienolla pyörällä!

Jätä kommentti

*