V 8:n ärjyntää vai käen kukuntaa

Kevät ja alkukesä on monenlaisten äänien heräämisen aikaa. Muuttolintujen äänten lisäksi asuinympäristöämme ”piristävät” myöskin monet meidän ihmisten ja käyttämiemme koneiden aiheuttamat äänet. Ne kaikki eivät ole ja kaikille kovin mieluisia, varsinkaan jos kuuluvat sopimattomaan aikaan ja ovat huomattavan voimakkaita.

Muutamia esimerkkejä – näitä ei välttämättä esiinny meidän naapurustossamme. Sunnuntai aamuna aikainen herätys naapurin aloittaessa nurmikon leikkuun kova äänisellä puutarhatraktorillaan. Remontti-Reiska ei malta pitää pyhäpäivinäkään huilia omakotityömaallaan, sirkkeli tai moottorisaha ulahtaa käyntiin kuuden aikaan aamulla, puhumattakaan painenaulaimen ajoittaisista paukahduksista ja ne jatkuvat aina puolille öin.

Meidän kulmillamme esiintyy jonkin verran em. sijasta erilaisten ajoneuvojen tuottamia ärsyttäviä ääniä. Miksi autoa tai motskaria startatessa, liikkeelle lähtiessä ja kiihdyttäessä on iskettävä ”lämä tiskiin” eli kaasu pohjaan. Useimpien “tavallisten” ihmisten autoissa, moottoripyörissä ja mopoissa on äänenvaimentimet asennettuna pakoputkiin, jolloin niistä lähtevä ääni on siedettävä. On ryhmä autoharrastajia, motoristeja ja jopa mopopoikia, joita eivät koske naapurien ja kanssaeläjien huomioonottaminen.

Tiedän vanhasta kokemuksesta puolen vuosisadan takaa tehojen koneessa nousevan ”vähintäin puolella”, kun heittää Tunturin äänenvaimentimen hatelikkoon. Minun Jawassani ja poikain Royal Enfieldissä oli voimaa varmasti lähes 20 hevosvoimaa, kun sylinterin kyljestä läksivät suorat putket kohti peräpäätä ja oli muuten kylällä iltaisin mahtava meteli päästellessämme pitkin Haapakosken raittia.

Muutama päivä ja ilta riemua kesti. Tuli ja sanoi muuan Hienoska siinä tehtaan kulmalla, että jos tuo meteli ei lopu, tulevat poliisit ja vievät laittomat pelinne.

Kuka uskaltaisi sanoa näille tämän päivän, ei niin kovin nuorillekaan, jenkki ja muidenkin äänekkäiden autojen ja kulkineiden harrastajille, että huudattaisivat pelejään jossakin helkatin kuusessa tai sitten omassa tallissaan, eikä rauhallisella asuinalueellamme, välillä keskellä yötäkin jopa aamupuolella yötä. Eivät nämä muutamat suorat kadunpätkät Naarajärvellä ole Motoparkin kiihdytyssuoria eikä kilpa-ajoratoja, ajakaa kunnolla turhia huudattamatta!

Alueellamme asuu onneksi ja toistaiseksi lapsiperheitäkin ja pienet eivät aina muista kadulle tullessaan pyörällä tai juosten, kuinka kovaa jokin kulkuneuvo voi tiellä porhaltaa, vaikka siitä lähtisi kuinka kova meteli. Samoin on meitä horiskoja pilvin pimein ja meitäkin on varottava liikenteessä joka tapauksessa, liikummepa vanhalla auton katiskallamme, mopolla, rollaattorilla tai vaikka jalkaisin.

Mopopojat ja -tytöt ovat rauhoittuneet alueellamme kummasti, ovatko siirtyneet muualle lysthin pittoon vai mikä on, kun heistä ei ole ollut harmia enää pidempään aikaan, kiitos siitä!

t. mopopappa

Jätä kommentti

*