Tässä tarinassani en mainitse päivän puheenaihetta ja kirosanaa. Hallitus istuu parasta aikaa miettimässä, mitä tuleman pitää. Virkamiehet ja terveydenhuollon tietäjät ovat arvionsa ja neuvonsa julkituoneet pitkin viikkoa ja tähän päivään heidän mielipiteensä ovat vaan tiukentuneet.

Toistaiseksi on ollut rauhallisin joulunalusviikko meikäläiselle muistini mukaan, ei tällaista ole koskaan aiemmin ollut!

Kuusen ostimme pari päivää sitten Nokian Viholan kauppakeskuksen pihalta kuusikauppiaalta. Kuusi maksoi 30 euroa. Tuli kuusenhakureissu huomattavasti halvemmaksi kuin jos olisin hakenut sen perinteisesti Suonenjoelta 300:n kilometrin päästä omasta takametsästä ja hiilijalanjälkikin jäi piirun verran pienemmäksi.

Joulun odotus

Nostin sukkaan pujotetun näreen äsken parvekkeelta sisään sulamaan ja leikkasin tyvestä siivun ohjeen mukaan. Sitä toimenpidettä varten ostin joululahjan itselleni, viiden euron timpurinsahan.

Uusi saha on auton takakontissa jatkossakin, jos sattuisin joskus tarvitsemaan. Tämän sahapuutteen huomasin vasta kyseistä kalua etsiskellessäni kuusenhakureissua suunnitellessani.

Peräluukun kätköistä löytyy paljon tarpeellista tavaraa, vain saha puuttui, kunnon varastoa kerrostalossa ei ole. Pitäisi kai olla pakettiauto välineistöä varten; koska sitä tietää millaista tarvekalua kulloinkin tarvitsee? Takakontista löytyvät edellä mainitun sahan lisäksi jatkossakin ainakin reppu, sadevaatteet, virveleitä, haavi, makuupussi, makuualusta, tyyny, kumisaappaat, villasukkia, rukkasia, hanskoja, ämpäreitä, pyöräteline vetokoukkuun, akkulaturi, moottoriöljyjä, tuulilasinpesunestettä ja melko täydellinen valikoima erilaisia käsityökaluja kaikenlaiseen remonttiin niin kotona kuin kulkuvälineissäkin.

Joulusiivoukset on kohta pidetty. Eilen imurointi ja lattioiden nahkealla pyyhintä. Tänään kosteiden tilojen puunaus ja huomenna vielä pölyt pinnoilta ja se on siinä. Kauppareissu aamulla anivarhain ja jouluaattoaamuna täydennetään mikäli tarvitsee. Ruokavalio sairauksien vuoksi pitää huolen liian mässäilyn ja hamstraamisen poispysymisestä meidän huushollista.

Mikäli Luoja suo ja terveystilanne on tämä, aattona käväistään ukin pirpanoita tapaamassa ehkä heidän pihamaallaan, parhaassa tapauksessa jopa ruokapöydässä – turvavälein.

Lahjahömppä on jo vuosia sitten unohdettu ja nyt koetetaan nauttia joulun rauhallisesta tunnelmasta kun siihen on mahdollisuus. Työt eivät enää meikäläistä joulun seutuun paina, sitä ne tekivät kymmeniä vuosia, ehkä siksi en ole mikään jouluihminen. Ilomielin suon jokaiselle juuri sen oman tapansa viettää joulua, millaisen katsoo itselleen ja läheisilleen parhaaksi.

Soitellaan tutuille ja ystäville jotka tuntevat itsensä ehkä yksinäiseksi juuri nyt, jouluna.

Toivotan kaikille tarinoitani lukeneille Rauhallista ja Siunattua Joulua t. ariukki