Valeminä

Olen ollut työelämästä vapaana nelisen vuotta. Tunnustan eläneeni kaksoiselämää. Ei, en ole harrastanut ulkopuolisia suhteita, sellaisiakin olen kuullut joillakin olleen. Jotkut esittävät valepoliisia, valelääkäriä, valehoitajaa, jopa vale asioidenhoitajaa, taidettiin joskus kutsua viimeksi mainittua edunvalvojaksikin. Eilen luin jutun, jossa tällainen ”virkahenkilö” oli hoitanut valvottaviensa rahat omaan pussiinsa tai tilille, onko fiksua?

Minä en ole huijannut ihmisiä ed. mainituissa rooleissa, vaikka toimin muunmuassa oman äitini edunvalvojana hänet viimeiset elinvuotensa. Töissä haltuuni uskotut rahat toimitin viimeistä senttiä myöten oikeille pankkitileille minne kuuluivat. Jokaisen killingin perille pääsemisestä alkuperäiseen tarkoitukseensa en voi mennä takuuseen, koska kuulemani mukaan lahjoitetuilla ja kerätyillä varoilla on monta välistä ottajaa. Ylimmäisenä viininlaskijana seurakunnassa toimiessani jalojuomat säilyivät kellarissa.

Se missä ihmisiä huijasin, oli töissä aina näyttämäni iloinen naama. Kukaan muu ei tällaiseen sorru työpaikallaan, ainakaan seurakunnassa, eihän? Kussakin tilanteessa piti pokan pitää ja pyrin aina asiakkaan kanssa mahdollisimman samalle aaltopituudelle, toki ammatillisuus oli muistettava ottaa esiin tarpeen tullen. Vähintäin pärställä piti olla hyvin osaaottavainen ilme. Onnellisuus heijastui kasvoilta aamusta iltaan, minä olin kutsumustyössä.

Väsyminen, loppuunpalaminen ja huippuunsa hiipinyt vi…tus ei näkynyt päälle päin, näin olin itselleni asian sisäistänyt, kuulostaako tutulta? Kuinka moni ihminen on aina hyvällä tuulella? Hukun töihin, kotona mättää. Kuinka moni ilman työtä kamppaileva lähimmäinen esittää jokseenkin toimeentulevaa, jopa positiivista elämänasennetta näytellen, vaikkei työpaikasta ole tietoakaan? Tapana on kysyä: Mitä kuuluu? Vastaus: Kiitos hyvää (..ja paskat)!

Nyt uskallan sanoa ääneen: Kuule, ei kuulu pelkästään hyvää. Elämässä mättää, mutta jospa kevätaurinko vielä paistaisi tähänkin risukasaan. Entä itsellesi, ehtisitkö vaikka kahville, niin juteltaisiin?

Onko liian tungettelevaa kysyä ketään kahville, ilkeääkö hän kieltäytyä? Keksiikö tähän hätään mitään selitystä; ettei nyt vaan satu huvittamaan, ehtimään? Perhana kun tuli alettuakin höpöttämään. Soitellaan, tavataan, moi moi.

Jätä kommentti

*