Olen tullut vanhaksi, ainakin vanhanaikaiseksi. Olen kai kalkkis, tällaiseksi sanottiin kelkasta pudonnutta ja ajastaan jäljelle jäänyttä henkilöä, sitä minä olen ja haluan olla!
Mistäkö näin päättelen? Television viihde- ja musiikkiohjelmat kertovat karua todellisuutta minun maustani TV- tarjontaan. Putouksen tyyppiset viihdeohjelmat formaatit ja visailujutut, vaikkapa Stadi vs. Lande ovat mielestäni lähinnä vetäjien ja esiintyjien keskenäistä hekottelua. Olen katsellut jonkin aikaa jotakin näistä ohjelmista oman tekemisen puutteessa, mutta viisi minuuttia kutakin on jo liikaa. Latelan pajallakaan äijien noitumista en viitsi kuunnella, vaikka aihe muuten kiinnostaisikin. Nämä ja monet muut ohjelmat lienevät ihmisten mielestä hauskoja, koska niitä katsotaan. Valmiiksi naurettua soopaa ja kielenkäyttö menee monissa tuotannoissa ala-arvoiseksi, tämä on minun mielipiteeni.
Uudet musiikki-ohjelmat ovat kaikkea muuta kuin musiikkia. Viimeisimpänä tämä UMK:n kilpailu, sen ehdokkaista valitaan Euroviisuihin Suomen edustaja. Koko ohjelmakonsepti, tuotanto ja artistit, ai että osaa ottaa vanhaa miestä päähän. Jo lyhyet YLE:n esittelypätkät tympivät. Itse biisistä ja sen laulamisesta on tullut toisarvoinen juttu. Videoon lykätään kaikenlaista ketkuttelua vai tanssiksiko nykyään sanotaan artistien ja taustaesiintyjien itsensähiplaamista ja kiemurtelua kameroiden edessä. Voice of Finlandia olen joskus jaksanut katsoa jonkin aikaa, siellä laulajat ovat pääosassa, sanotaanhan esittelyssäkin – ääni ratkaisee.
Aikanaan suomalaisia tangolaulajia ja iskelmätähtiä moitittiin esiintymisissään jäykiksi, heitä kun verrattiin muunmuassa Elvikseen ja muihin ulkomaisiin pop-artisteihin ja yhtyeisiin. Mikrofonitelineeseen nojaava, lähes asennossa seisova suomalainen (mies) lauloi upealla äänellä ymmärrettävää, joskus melko imelää tekstiä, sanoissa ja sävelissa oli mukana kaihoa ja romantiikkaa ehkä liikaakin, mutta se oli laulua. Jotkut (nais)artistit liikehtivät hieman lavalla, vaikkapa Laila Kinnunen ja Brita Koivunen, mutta he lauloivat, eivät vinkuneet falsetissa, ähisseet eivätkä höpöttäneet eli räpänneet.
Danny toi Suomeen lavameiningin, se meni joskus pahasti överiksi tehosteineen, kun yritettiin apinoida jenkkien ja brittien musiikkituotantoja. Minä kuuntelen mielellään hyvää artistia ja kunnolla laulettua kappaletta ilman ihmeellisiä taustoja, pidän silmät kiinni jos näen siellä vain kiemurtelevia ja itseään hiplaavia, puolialastomia kiekujia ja keikkujia. Nuorissa on todella hyviä laulajia, mutta näiden laulujen videoinneista en pidä. Pienetkin lapset ottavat näistä esityksistä mallia, olen nähnyt heidän esittämiä pätkiä jostakin tiktokista ja youtubesta, kyllä pieniltäkin homma käy, mutta onko se hyvä, vähän epäilen. Lapsi kun ei välttämättä ymmärrä mihin näissä videoissa alun perin viitataan, enemmän seksiä ja läähätystä, sitäkö musiikin pitää olla?
UMK:sta ainut biisi joka minun korvissani joltakin kuulosti oli Portion Boysin Samaa taivasta katsotaan. Parempi sekin olisi ollut ilman videota. Sen kuuntelin jopa kahteen kertaan. Kertsissä oli ihan ite Kimi Räikkönen mainittu. Kimi on suomalainen mies, joka ei turhia kiemurtele ja jonniinjoutavia jodlaa. Onhan tässä viimeksi mainittussa biisissä aikamoista meininkiä, tullee mieleen polokan jytke ja rytke vanhoista kotimaisista elokuvista. t. plokkariukki
