Vanhan erämiehen itarukous

Pari iltaa sitten kiitin Luojaani tapani mukaan saamistani ja kohtaamistani hyvistä päivistä, en malttanut olla marmattamatta kohdalleni sattuneista ikävistä asioistakaan. Iltarukoukseni loppuun liitin toiveen seuraavalle päivälle. Olin menossa aamuvarhaisella kirkkoon, metsäkirkkoon. Siellä kohtaan, kuten moni muukin erämies, Herrani ja itseni, ehkä kaverinikin. Olisiko millään mahdollista tai edes harkittavissa erään toiveen toteutuminen, olethan kaikkien luotujesi herra?

Lähdin seuraavana aamuna teerijahtiin. Iltarukoukseni toive oli, että jospa Hän lennättäisi teeren hyvälle hollille, kuntoni ei juurikaan kestä renttaamista riistaa etsimässä  ja haavakonkaan perässä juoksemista. Minulle niin rakkaasta eräkaveristanikin jouduin luopumaan viitisen vuotta sitten, hän nimittäin hoiti ennen saaliin etsimisen ja haukkumisen. Sitten minä hiivin paikalle ja ampua paukautin. Osuttuani hyvin ja joskus vähän huonommin, hän hoiti homman loppuun. Alasammuttu lintu löytyi sata-varmasti, edellyttäen että paukku osui edes jotenkin. Niin, kyseinen erätoverini oli monirotu-eräkoirani Molli.

Odotettavissa on ennemmin tai myöhemmin muuttaminen omakotitalosta kolhoosimaiseen asumiseen, josta en todellakaan haaveile, mutta..? Sen tähden olen päättänyt olla hankkimatta itselleni uutta eräkoiraa. On tyydyttävä metsästämään viimeiset vuodet ilman apulaista. Tarkoittaa sitä, että saalis on ensin itse etsittävä tai sen on lennettävä likelle ammuttavaksi. Ainakin näin iäkkäämpänä metsästyksen filosofia on, että mennään istumaan sen puun juurelle, minne lintu lentää. Jos ja kun täräytän sillä vanhalla haulikonlouskulla paikalle lennähtänyttä tai lennätettyä kanalintua, pitää tulla laaki ja vainaa.

Toiveeni taivaassa kuultiin! Teeri tuli ja istui juuri sen kelon latvaan, jonka alle olin pyssyineni, reppuineni ja eväineni kinkannut. Rippivuonna isän ostama päällekkäispiippuiseni puhui karua kieltään, iltarukousvastaukseni oli kohta repussa.

Eikä siinä kaikki! Samalla reissulla läksin mökille ja kokeilin muikkuverkkojen uittamista Suonteessa. Kahdesti lähiaikoina olin saanut vesiperän, mutta sanotaan, yrittänyttä ei laiteta. Hernerokkasumussa eilen aamulla etsin ja löysin verkot. Sieltähän tuli, jos ei ihan Pietarin kalansaalis, niin kuitenkin muutaman muikkukeiton tarpeet. Verkoilta pois tullessani panin pari uistinta veneen perään uimaan. Juhannuksen jälkeen ei kalaa ole juuri uistelemalla tullut, joten tuskin nytkään. Kuin bonuksena samalle reissulle, edellisenä päivänä saamani teeren ja muikkusaaliin päälle antoi Ahti vielä läheltä rantaa parin kilon hauen.

Eilen illalla kiitin saaliista, Hän kuulee rukouksemme ja toteuttaa joskus toiveemmekin. Tuuriako, menepä se sanomaan?

 

Jätä kommentti

*