Vanhan uusi elämä

Erilaisten liikennevälineiden museointi ja entisöinti on monen tämän päivän mutterimiehen ja -papan harrastus. Kuvan DKW-merkkinen moottoripyörä ostettiin meille 50-luvulla melkein loppuun ajettuna. Tutuksi tulivat kaasutin ja kytkinpakka isän remonttipuuhia seuratessa. Ihmekö tuo, jos vanhat välineet kiinnostavat yhä.

Isäukko ja DKW

Miten on nykyään? Kauko-Idässä tuotetaan uutta ja halpaa. Moni sortuu näihin tuotteisiin niiden komean ulkonäön vuoksi. Vanha peli kunnostettuna olisi monesti huomattavasti parempi, jopa kestävämpi.

Uudehkoa viallista laitetta ei kannata nykyisin korjata, jos ei siihen itse pysty. Muutaman vuoden käytössä ollut silitysrauta, polkupyörä tai telkkari on jo vikaantuessaan kaatopaikkatavaraa. Vuosikymmenet sitten laite tehtiin kestämään ja korjattavaksi, toisin on nyt.

Olen kiitollinen ikiomasta (asuntovelka vihdoin maksettu loppuun) ulkorakennuksen työhuoneesta eli remonttipajasta. Eläkeukolla on aikaa.  Joutenolo on minulle myrkkyä. Jotakin on hyvä saada aikaiseksi, joku projekti aina työn alla, joskus useitakin yhtä aikaa.

Jyrsin jostakin 70-luvulta

Löysin isäukon 70-luvulla hommaaman puutarhajyrsimen  velimiehen liiterin takaa. Koska lie viimeksi käynnistetty? Oli menossa kaatopaikkakuormaan. En laskenut työtunteja, mitkä aparaatin kimpussa ähräsin. Eilen se pärähti käyntiin ja kaikki toimii. Tulppa ja öljyt tarvittiin uutta. Putsaamista, säätämistä ja käytettyjen varaosien etsimistä ja rakentamista riitti sitäkin enemmän. Tällä laitteella on vielä monta työvuotta edessään.

Ehdotus. Muttereista ja bensankärystä tykkääville eläkeläispapoille (onko heitä?) etsitään tila erilaisten apparaattien kanssa värkkäilyyn. Kaikilla halukkailla ei ole mahdollisuutta kotonaan pieniinkään remonttihommiin, vaikka tarvetta olisi. Eläkeläisliitot, kansalaisopistot ja veteraanijärjestöt tuputtavat jäsenilleen turhempaakin tanssista teatteriin ja monenlaista kulttuuria, jopa ruumisarkkukurssia. Moni ei ole vielä valmis hautaan, mutta jospa muisti ja toimintakyky pelaisivat paremmin ja pitempään kerrostaloyksiössä, palvelutalossa, jopa vanhainkodissa, kun ukot, miksei mummotkin pääsisivät muistelemaan ja touhuamaan pärinä- ja remonttikerhoon. Korjattaisiin Jawan kaasutinta ja muisteltaisiin vaikka kesäistä riiuureissua heinäladon kulmalla, jonne kulkupeli teki juuri sopivasti tenän.

Niinhän se on, että 2-tahtisen pakokaasun haju ja erilaiset maut, vaikkapa termospullokahvin korvapuustin kera moporempan välillä saa ikäihmisen ajatukset palaamaan vuosikymmenien taakse hyviin, menneisiin vuosiin. Hymy palaa entisen motskakuskin ja hänen heilansa huulille. Korkeakulttuuri ei ole kaikille se oikea juttu.

 

Jätä kommentti

*