Ostimme männä viikolla uuden tietokoneen. Entisen kanssa murheet lisääntyivät päivä päivältä. Hän oli ehkä noin kuuden ikäinen, kuten eräässä laulussa sanotaan, liekö enemmänkin, pojan entinen työkone. Vaihtavat kuulemma läppäriään nykyään parin vuoden välein, meikäläinen ajaa laitteensa loppuun silläkin uhalla että hermo menee.

Vanhalla toosalla ei päässyt pankkiin, ei uusimaan reseptejä ja näiden plogi-tuherrusten kanssakin alkoi olla ongelmia, milloin mikäkin toiminta takkuili pahemman kerran.

Paikallisessa kodintekniikkafirmassa päästiin yhteisymmärrykseen uudesta laitteesta ja hinnasta. Niin läksivät he, vaimo ukon tuhveloineen onnellisena kotiin uusi läppäri kainalossaan. Tuttu nuorimies hälytettiin kotiin siirtelemään entiset tiedot ja ohjelmat vanhasta masiinasta uuteen. Pieni on läppärin taulu mummin ja ukin netin selailuun ja muuhun atk:lla puuhasteluun, vaan eipä entinen monitori enää sopinutkaan uuteen vekottimeen ja niin tehtiin uusi reissu kylille monitorin ostoon.

Hienot pelit ovat nyt vinttihuoneen pöydällä ja entiseltä RTV-asentajalta kävi monitorin asentaminen uuden läppärin perään käden käänteessä, mutta..?

Kerran välähti kuva uutukaisella monitorilla ja sen jälkeen ilmestyi teksti alareunaan, ei kaapeliyhteyttä, tietysti englanniksi. Alkoi puhelin- ja textarirumba pojalle ja tutulle nuorelle miehelle, kumpikaan heistä ei päässyt paikalle ongelmaa selvittämään. Neuvoja satoi puhelimitse joka lähtöön. En onnistunut sekoittamaan ihan koko värkin toimintaa etsiessäni epätoivoisesti ratkaisua ongelmaan. Vikaa ei löytynyt, ei edes toissa iltaisen Suomen voittoisan Venäjä-pelin jälkeen.

Yöllä paita märkänä valvoessani ja pähkäillessäni, vanhan TV-miehen päässä välähti! Jospa sittenkin nuoret miehet neuvoissaan menivät harhaan sanoessaan vian olevan joissakin ”ajureissa tai joka tapauksessa jotenkin ohjelmoitavissa kuntoon”.

Seuraavana aamuna varhain ennen kello kuutta ukki otti vanhat radio ja telkkari-asentajan konstit käyttöön, kokeili pistukoita, koputteli kevyesti sieltä ja täältä, lopulta taivutteli piuhoja ja kuinka ollakaan, mitätön monitorin johtoliittimen taivutus läppärin kyljessä ja kuva napsahti isoon ruutuun virheettömänä.

Ukin loppuun käytetylle kuivamustekynälle tuli toistaiseksi äärimmäisen tärkeä tehtävä pistokkeen alla taivuttaa johtoa pikki riikisen jotta monitorissa loistaa kuva, jollaista meidän perheessä ei ole aiemmin nähtykään, kai sitä parasta HD ja A-luokkaa.

Maanantaina on asiaa paikalliseen kodinkonefirmaan, mahtaako vian korjaaminen kuulua takuun piiriin ja kauanko joudutaan vehtaamaan remontin aikana taas vanhan läppärin kanssa? Mutta sepä onkin jo toisen tarinan aihe se.