Viikonlopun paras

Iivo valittiin vuoden urheilijaksi, Mikko ja Susanna saivat Puoli seiskastaan kaappiinsa Venlan. Ovat varmaan tittelinsä ja pokaalinsa ansainneet, näin arvovaltaiset raadit ja yleisö joka tapauksessa päättivät. Makuasioita, sanovat ne joihin valinnat eivät kohdistuneet, samoin myös he jotka olivat toista mieltä valinnoista. Yhtä hyvin vuoden urheilija olisi voinut olla pyssyn kanssa hiihtäjä Kaisa tai joku muu, vaikka sitten koronapelin mualimanmestari. Kisailtaneeko kyseisessä pelissä mainitusta tittelistä, en tiijä? TV-ohjelmissa, kuten esiintyjissäkin löytyy jokaisella oma suosikkinsa, minun ehdottomat suosikkini ovat Isä Camillo ja Columbo, vaikka en ole sarjoja vuosiin katsonutkaan, liekö enää ohjelmistossakaan?

Ovatko jokainen kilpailu tasapuolisin keinoin kisattu, niistä saatu palkinto rehellisin keinoin ansaittu? Välineurheiluksi nykyään ovat kaikki lajit lähes järkijään tulleet. Pitää olla suhteita, rahaa ja hyvät sponsorit, muuten ei kunnian kukko laula urheiluareenoilla. Ei saa sairastua, pitää harjoitella optimaalisesti ja ylikuntoakin on varottava. Ympärillä on oltava toimiva tiimi, pelkkä kunto ja sisu eivät riitä tämän päivän urheilussa mihinkään. Sodan jälkeen joku keksi käyttää hiihtokilpailussa pervitiiniä, sillä kun jaksoivat kaukopartiomiehetkin suksia liukkaasti pakoon takaa-ajavaa vihulaisen partiota. Ei silloin kukaan älynnyt kieltää sen ”lisäravinteen” käyttöä ja tehokkaampaa se oli kuin mustikkasoppa.

Jos meinaa kisoissa pärjätä, otetaan tiede avuksi. Silloin aletaankin olla jo ehkä harmaalla alueella, ollaanko reilun pelin hengessä liikkeellä? Leireillään ”korkean paikan happikaapissa” ja napostellaan hivenaineita ja vitamiineja. Lisäravinteita, proteiineja ja kaiken maailman h..mooneja tarvitaan repputolkulla että suksi kulkee ja tulokset paranevat, olipa kyse lajista kuin lajista. Liekö jaappanin mäkimiehillä minkälaiset siivekkeet hyppypuvun alla tai kantapäissään jonkin sortin turbotuulettimet, kun ovat ylivoimaisiksi lajissaan osoittautuneet? Huuleen ja poskeen sipaistaan ennen ja jälkeen hiihtokisan, ei Niveaa tai Vitalista pakkasen puremaa estämään ja rohtumien torjumiseksi ja parantamiseksi, vaan ihan oikeata apteekin rasvaa. Silloin pitää olla tarkkana, onko putkilon kyljessä kolmioita tai muita huomioon otettavia merkintöjä. Kiellettyjen aineiden lista on pitkä kuin nälkävuosi ja varoajat pitää pitää mielessä kuin peltokasvin myrkytyksissä. Tarkastaja voi koska vaan ilmestyä ahon tai harjoitusladun varteen.

Suomalainen urheilija on puhdas ja rehellinen kuin koko kansakin, tai ainakin poliitikot näin vaalien alla, en minä mutta pojat- mentaliteetilla mennään.

Mummin kanssa saimme mekin männä viikonloppuna suorituksestamme tunnustuksen jota emme kumpikaan osanneet odottaa. Käytiin pienten kanssa pulkkamäessä ja uimassa. Pappa Tunturillakin ajeltiin, ristittiin kyseinen kulkuneuvo uudelleen Korva Tunturiksi, mistä lienee moinen nimi tullutkaan pienokaisten mieleen? Rakennettiin legoista vaikka mitä, luettiin ja peuhattiin, välillä kuntokin meinasi pettää. Äitinsä kysäisi juuri ennen pienten kotimatkan alkua, että mikä oli viikonlopussa parasta. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä ja oli ainakin minulle yllätys: Mummi ja ukki oli parasta!

Voiko parempaa tunnustusta tällaiset rapakuntoiset ikäihmiset mistään muualta itselleen saada? Kyllä se maistui hyvältä ja koko suoritus ilman dopingia ja lisäravinteita!

Jätä kommentti

*