Vippaskonsteillako kuntoon?

Koulussa minua kiusattiin, olin pienikokoinen ja ujo, murkku-iässä tein siitä lopun. Kiusaaminen oli 60-luvulla tavallista, ei se ole mikään tämän päivän keksintö.

Menisinkö kuntosalille, ottaisin vielä lisäksi mömmöjä,  jonkin ajan päästä olisin kuin Iso-Arska tai joku muu itsensä turvottanut telkkarissä itseään esittelevä lihasmöhkäle. Kävisin sitten pieksämässä entiset kiusaajani tai pyytäisin samanlaiset kaverini sen tekemään, näitäkin on nähty.

60-luvulla pikku kylällä ei tunnettu kuntosaleja, hormooneja, epämääräisistä mömmöistä ja dopingista puhumattakaan. Olin lukenut sotakirjoista ihmetableteista, joita kaukopartiomiehet käyttivät sodassa, viime tipassa, kun omasta ja kaverin hengestä oli kyse, ja piti jaksaa hiihtää karkuun vihollista. Mitä nämä pillerit olivat, ei ollut hajuakaan, nyt on.

Kotona syötiin kaurapuuroa ja ruisleipää, joskus oli läskisoossia, pottua ja jopa hernekeittoa. Seurantalolla ja Vanhan Lyseon jumppasalin välinevarastossa oli levytangot ja painot. Vanhempi velimies toi kotiin nyrkkeilyhansakat, opetti hieman nyrkkeilyn tekniikkaa. Hanskat isäukko poltti erään pienen vahingon jälkeen; treenattiin meidän vintillä ja yksi kaveri lensi kanveesiin tajuttomana. Kylän kansakoululla ja urheilukentällä hikoiltiin päivittäin, sitten tuli lentopallo, palloon purimme ylimääräiset agressiot. Pikkuhiljaa hauiksen ympäryskin kasvoi ja ei enää pelottanut mennä kouluun; kiusaajat kävivät heppoisemmiksi.

En ole ketään lyönyt, paitsi palloa ja hiukan hipaissut kaveria niissä nyrkkeilyharjoituksissa. Tietoisesti en kiusannut, edes niitä entisiä “k…sipäitä”, jotka saivat elämän maistumaan joskus helvetiltä. Karkuun en ole lähtenyt ja tuskin lähdenkään. Katsoin joskus miestä silmiin ja asetta piippuun, uhkasi tappaa minut – sarjatuliaseella, ei tappanut.

Minua säälittävät, vaikka sääli onkin sairaus, ihmiset, jotka sortuvat saleilla ja elämässään vippaskonsteihin hauiksen ja suorituskunnon kasvatuksessa. On hormooneja ja vaikka sun mitä,  joita pistellään poskeen, suoneen ja lihakseen, pilataan oma terveys. Jatkuva valehtelu ja salailu vie hermot. Ymmärrän raalla työllä, treenillä ja salilla hommatut lihakset ilman ei-sallittuja aineita, toki tolkku siinäkin. Näin hankitut kunto, lihasmassa ja suoritukset eivät tunnu riittävän nykyään vaan mihinkään. Yksi ja toinen “entinen puhdas” urheilija ja bodari tunnustavat myöhemmin, terveyden pettäessä, pilasin itse elämäni aineilla, miksi?

Terveytensä voi turmella viinalla, tupakalla, ylensyönnillä ja lukemattomilla muilla konsteilla, yksi varmimmista tavoista tehdä itsensä kehäraakiksi liian aikaisin lienee kuitenkin nämä kielletyt aineet. Huippu-urheilu kaikkineen kuuluu tänä päivänä niihin “ammatteihin” ja harrastuksiin, jos minulta kysyttäisiin, niin en suosittelisi sitä ainakaan omille jälkipolvilleni.

 

Jätä kommentti

*