Voimauttava koulukuva kertoo

Voimauttavaa koulukuvausta – kerrankin jotakin positiivista Pieksämäeltäkin. Aamun Savon sanomissa on iso artikkeli pieksämäkeläisestä onnistuneesta projektista. Tähän valokuvausprojektiin tuskin hupeni meidän kaupunkilaistenkaan varoja ja sekin on minusta hyvä. Pari innostunutta opettajaa ja valokuvaaja-vanhempi tekivät hienoa työtä lasten kanssa opettajien ja vanhempien avustuksella. Saatiin aikaan mahtavia, ilmeisesti juuri kuvattujen lasten näköisiä valokuvia. Idea on kerrassaan upea.

Olisipa minun kouluaikana tehty vastaavia projekteja joskus ynnälaskujen ja kaunokirjoituksen sijaan. Ari-poikakin olisi innolla aamulla kouluun lähtenyt. Oli meilläkin joitakin sellaisia päiviä koulussa, jolloin suorastaan puhisin intoa. Voimistelutunnilla oli tiedossa ampumahiihtoa. Hiihdettiin välituntilatu ympäri ja koulun liiterin seinään kiinnitettyyn, jonkin sortin tauluun ammuttiin opettajan ilmakiväärillä muutama kuti ja toinen kiekka ladulle. Ase ei tietenkään ollut hiihtolenkillä mukana, koska ilppareita oli vain se yksi. Opettaja vahti vieressä, ettei aseella tähtäilty talitinttejä eikä varpusia. Sijoitustani kisassa en muista, mutta kivaa oli.

Mitenhän valokuvausprojektin vetäjät olisivat suhtautuneet, jos minä vaahtosammuttajan kokoisena pojannappulana olisin halunnut koulukuvaani mukaan ilmakiväärin, velipojan ilmapistoolin, isän haulikon ja meidän kaikille vieraille äkäisen pystykorva Raikun? Korkeajännityssarjasta, Bekos Billeistä, Pekka Lipposista ja mitä niitä lehtiä olikaan, olisin mielelläni ottanut kuviin mukaan lonkalle revolverit, syöksypommittajat taivaalle, pääkallonmetsästäjien veitset, keihäät, puukot ja jousipyssyt. Ehkä harrastukset ja lukemiset olivat siihen aikaan hieman erilaisia vai olivatko?

Innokkaana valokuvien näpsijänä pidän itsekin kyseistä projektia todella mahtavana ideana. Toisin kuin minun lapsuudessani, miltei jokaisella lapsellakin on nykyään mukanaan ainakin kännykkäkamera, jolla voi tallentaa laadukkaitakin kuvia ja käyttää niitä erilaisiin tarkoituksiin. Kuva on tänä päivänä mukana lähes kaikessa somea myöten. Valokuvausta ja median/netin käyttöä tulisi ehdottomasti opettaa lapsille. Ihan kaiken kuvaaminen ja otosten jakaminen nettiin ei ole hyväksi, eikä suotavaakaan. Tällaisen projektin/opetuksen yhteydessä  asiaan voitaisiin kiinnittää luontevasti huomiota.

Kuvat, kuvaaminen, jopa kuvattavana oleminen on hieno aihepiiri jo melko nuorellekin lapselle, se kehittää luovuutta ja mahdollistaa melko edullisen ja mielenkiintoisen harrastuksen monen muun ohessa. Valikoiduista kuvista saa mukavia muistojakin, jotta ei oltaisi pelkän muistitiedon varassa sitten joskus, kuten me vanhemmat monasti olemme erilaista tapahtumia ja ihmisiäkin muistellessamme. Käykö sitten niin, ettei aika enää kohta kultaakaan vanhoja muistoja?

Jätä kommentti

*