Yhdenlainen TOP-jakso

Vihosen Jutta kertoo omassa postauksessaan nykyisistä amiskan opetusmetodeista. Liekö miten muuttuneet ajalta jolloin itse pääsin Pieksämäen ammattikoulun keskikoulu-pohjaiselle Radio- ja TV-asentajan linjalle, oli vuosi -69. Siihen aikaan tuolle linjalle ihan pyrittiin ja ihme kyllä pääsin, vaikka päästötodistukseni Lyseon V-luokalta ei niin kummoinen ollutkaan, keskiarvo oli jossakin 7–8 välillä, silloista keskitasoa, ruotsista oli se armovitonen.

Pääsykoe meni luultavasti kohtalaisesti, koska parempiakin keskikoulu-ajalta jäi rannalle ja ”joutui” lähtemään vaikkapa lukioon. Miltei jokaiselle löytyi jokin jatko-opiskelupaikka tai työ. Elettiin kansakoulu/ oppikoulu-aikaa. Lukiota vaihtoehtona en edes harkinnut. Amiskassa oli noin puolet teoriapäiviä ja loput työpäiviä, jolloin touhuttiin työsalissa ja tehtiin kaikenlaista ”alaan liittyvää”. Muistan ensimmäiset viikot noista työpäivistä, viilattiin liukkailla viiloilla piste-puikkoa ja tuurnaa rautatangosta, opittiin viilan käyttöä, jos ei sitä aiemmin osannut. Pikku hiljaa opintojen edetessä päästiin ns. labra-töihin ja mittauksiin, jolloin mm. ohmin-laki tuli tutuksi. Kokeiltiin sitäkin, kenen sielu kesti säätömuuntajasta enemmän jännitettä, voltteja, hurjaa leikkiä hengellä. 2-luokalla pääsimme ihan oikeitten asiakkaiden tuomien laitteiden kimppuun, ensin radiot, levysoittimet ja nauhurit yms. 3-luokalla tutustuttiin jopa TV:n korjauksiin ja tulipa labrattavaksi ihan oikea väri-televisiokin, muistaakseni Salora Finladia, osittainen putkipeli Color-visio. Sieltä alkoi minun TV-monttöörin urani, jatkuen 90-luvulle saakka, kunnes vaihdoin alaa kokonaan. Työnäkymät RTV-huolloissa  synkkenivät rajusti verrattuna ”vanhoihin hyviin aikoihin”.

Minun varsinainen TOP-jaksoni RTV-alalla sijoittui v. -72 kesään heti koulun jälkeen. Pääsin töihin Savonlinnaan alan liikkeeseen. Varsinainen ja ainut huollon työntekijä jäi hyvin ansaitulle kesälomalleen heti minun tultuani taloon. Asuin silloisella Kyrönniemen leirintäalueella teltassa pari ensimmäistä kuukautta. Mitäs, kesä oli lämmin ja sateeton. Teltassani en kovin pitkiä unia ehtinyt nukkumaan, työpäiväni venyivät monesti aamu- kuudesta iltamyöhään, kun hommista ei tahtonut tulla valmista millään. Autoradio- ja erilaisia TV-antenniasennuksia korjausten lisäksi nyhväsin ilta- ja yökaudet. Hyllyt notkuivat rikkinäisiä radioita ja silloin vielä suurimmalta osaltaan musta-valko-telkkareita. Huolto oli täynnään kaupungin, maaseudun väen ja kesämökkiläisten laitteita, en meinannut sisään mahtua muutenkin ahtaaseen huoltoon. Nykyään puhutaan työhön perehdyttämisestä. Siperia opettaa oli silloinen metodi.

Pimeämpien iltojen hiipiessä Olavinlinnan seutuun, muutin kuukauden päiviksi linnaan vievän sillan kupeeseen. Kaverikämppämme oli iäkkään leskirouvan peräkamari. Maisema ikkunasta oli upea suoraan Linnansalmelle. Rouva piti meitä kahta nuorta vuokralaistaan kuin omina poikinaan, tarjoillen välillä kahvia ja kakkua. Sinä kesänä tuli käytyä kuuntelemassa ja katsomassa oopperaakin, olikohan Verdin Rigoletto?

Syksy saapui ja viileät kelit olivat käsillä. Silloinen vaatimaton tanssiyhtyeemme sai kuukauden iltakeikat Pieksämäelle erääseen suosittuun tanssiravintolaan. Kysäisin tutulta kotikaupungin radioliikkeen yrittäjältä, pääsisinkö päivätöihin noin kuukaudeksi ennen armeijaan lähtöäni, pääsin. Näin hankin hyvät taskurahat kahta työtä tehden ennen harmaisiin siirtymistäni, Karjalan Lennosto Rissalassa kutsui.

Edellä kerrotut neljä kuukautta olivat sellaista työhön- ja elämäänoppisjaksoa, että jälkeenpäin olen monesti miettinyt, kaikkeen sitä nuori mies ehtii ja joutuu, siihen vielä lentopallotreenit ja pelit päälle. Löytyipä tuohon saumaan uusi tyttöystäväkin, joka jakaa punkan edelleen kanssani. Rissalassa opin punkan päiväpeitteen sijaamaan just eikä melkein, osaan sen muuten vieläkin, telkkarin korjauksesta en olisi enää ihan niin varma.

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Kokemuksistasi saattaisi riittää jopa kirjaksi saakka.
    Eloisasti kerrottua – kesä 1972 oli tosiaan lämmin

    Menestyvä yrittäjä on luonnepiirre, mikä kertomuksestasi ilmenee jo nuorella iällä.
    + Liki jokaisessa pitäjässä oli joku kaltaisesi osaava ja arvostettu TV-korjaaja. Heistä eräitä lienee alalla vieläkin.

    …”Sieltä alkoi minun TV-monttöörin urani, jatkuen 90-luvulle saakka, kunnes vaihdoin alaa kokonaan. … Satuit alalle ilmeisesti juuri sopivaan aikaan, sillä TV-monttööri-markkinat täyttyivät osaajista varsin pian.

    + Viittaamasi Vihosen Jutan postaus on myös kannustava, laitoin peukun ja toivon menestystä vaaliin.

  • plokkariukki

    Kiitos Eino huomaamisistasi! Ei sen kämpän tartte kummoinen olla kun olosuhteet ja motivaatio ovat kohdallaan. Kunhan nyt näitä paria plogin tapaistakin ajankulukseni tuhertelen, se toinenhan on ariukki, haapakoskelaismielisille. Kirjojen värkkäämisen jätän kirjoitustaitoisten tehtäviksi, toki luen 1–2 kirjaa/ viikko, hyviä kirjoja tarvitaan. Sekin tuntuu mukavalle, että joku viitsii näitä minunkin tekeleitäni vilkaista, jopa lukaista.

Jätä kommentti

*