Työkyvytön

Sosiaalipummeja ei ole-postaus pisti ajatukseni kiertämään kehää. Jussin esiin tuoma asia on vaivannut minua useammin kuin kerran. Olen nauttinut työkyvyttömmyyseläkettä kohta kaksi vuotta. Tätä ennen sairauslomakorvausta vuoden. Virallinen eläkeikäni tulisi täyteen ihan näihin aikoihin, onko semmoinen oikeesti olemassa?

Olen kantanut huonoa omaatuntoa viimeisestäkin sairauslomastani ja eläkkeestäni niiden ensimmäisistä päivistä alkaen. Sairauslomapäiviä ei kertynyt noin 40 työvuoden aikana montaa viikkoa yhtensäkään, olisin minä niinäkin jaksoina kuitenkin jotakin pystynyt tekemään, vaikka en varsinaista työtäni tietenkään. Käveleminen tyssäsi lopulta melkein kuin seinään. Oikea jalka ei pitänyt ja keppi oli otettava avuksi ja kohta pantiin uusi nivel lonkkaan ja peltiä vähän muuallekin. Toinen lonkka on sekin remppa ja selkä reistaili ja reistailee edelleen. Olkapäät eivät kestäneet nostamisia ja yöunet särkyjen takia menivät. Työterveyslääkäri totesi minun työni tehdyiksi. Pää pelasi minkä nyt yleensä meikällä on aiemminkin pelannut, mitä häntä lenkkaukkoa otti välillä aivoon pahemman kerran tekemättömät ja ehkä niiksi jäävätkin työt.

Kun on elänyt työtä tehden ikänsä olematta päivääkään työttömänä, ei ole helppo ymmärtää sitäkään, että eläke juoksee makaamalla sohvalla rikkaa ristiin panematta. Isä ohjeisti nuorena; tee työsi kykyjesi mukaan ja ole aina rehellinen! Lusmuilu ei tullut kysymykseen, kun isä noin sanoi ja hän oli viisas mies, vaikkakaan ei ollut kouluja käynyt.

Kaikki eivät ole saaneet näin hyviä neuvoja vanhemmiltaan. Yhtä hyvä tuurikaan ei ole jokaisella työn suhteen kuin minulla. Viisastelija on sanonut, ettei terve ruumis työtä kaipaa tai hullu työtä tekee, viisas pärjää vähemmällä ja näitä viisauksiahan riittää. Tänä päivänä on työ äärimmäisen epätasaisesti jaettu etu, oikeus ja riesa. Opiskelutkaan eivät työpaikkaa takaa ja motivaatiokin työtekoon on taatusti monella hakusessa erilaisista syistä.

Pidin itse joskus nuoria työharjoittelussa omassa firmassani ja jonkun myöhemmin palkkasinkin. Tuolloin vuosikymmenet sitten totesin monen kaverin olevan täysin väärällä alalla pakotettuna tai muuten ajautuneena väärälle koulutusalalle. Minä yrittäjänä en katsonut suosiolla melkein joka aamuista myöhästymistä työpaikalta erilaisin verukkein ja vetelehtimistä milloin missäkin pois silmistäni, jottei oikeasti joutuisi jotakin tekemään. Muutaman huomautuksen ja ojennuksen jälkeen passitin kaverin takaisin mistä oli tullutkin vähän kasvamaan. Ennen vanhaan armeijassakin annettiin vuosi-pari lykkäystä, jos miehenalusta ei vielä ollut miesten kouluun. Liekö nykyään tällaiselle heti tarjolla vapautus koko hommasta, tuntuu malli toimivan ainakin joissakin kouluissa melko sujuvasti. Vika ei välttämättä ole näissä nuorissa ja meidän ikäluokan onkin syytä katsoa peiliin, meidän kasvattamiahan nämä venkulatkin ovat!

Valitettavasti kohta koneet tekevät tekoälyn kanssa suurimman osan töistä ja paskahommat eivät juuri nuorisoa kiinnosta. Sosiaaliturva tai kansalaispalkka, niillä olisi löydyttävä kämppä ja ruokaakin hommattava. Eihän kylmää maksalaatikkoa alumiinifoliosta ilma kaljaa syö erkkikään, näin totesi eräs tuttu hieman työtävieroksuva lähimmäinen miehenkuvatus. Siis se kaljakin pitää sisältyä niihin välttämättömyyksiin jotka sosiaalituella hommataan niinkuin kännykät, telkkarit, lehdet, autot ja mitä kaikkea elämään välttämättä kuuluukaan? Että semmosta..

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Nauti vaan eläkkeestäsi Ari ja hoida kuntoa kykysi mukaan siten toimit itsesi ja yhteiseksi hyväksi. Jaan tuon tunnon että rahaa tulee “pyytämättä ja yllättäen”. Yrittäjänä kun tili on meilläkin ollut aina hyvinkin epävarmaa. Vaimo on muutaman kuukauden pientä eläkettä saanut ja on tyytyväinen säännölliseen tuloonsa. Vastikkeeton raha ja isännätön raha on kyllä aina ongelma, siinä hämärtyy miten se raha on hankittu.

  • plokkariukki

    Kiitos Veikko kannustuksesta! Olemme viimeinen ikäluokka, jolle annetulle tai saatavalle rahalle ennenvanhaan oli tehtävä vastikkeeksi jotakin. Pikkukylällä katsottiin lusmuja kieroon, he olivat rosmoja! Annettiin sellaisille joskus joukon hivutustakin, kokemusta on. Sosiaalinen paine pani edes yrittämään, nykyään piiloudutaan kerrostalon vuokrayksiöön. Sairaudet ja rajoitteet ymmärrän täysin, mutta että ei tarviis rikkoo ristiin laettoo, ei helevata!

Jätä kommentti

*