Illuusio 2016

Mennyt vuosi on takana ja uusi alkamassa. Mennyttä vuotta sävytti mullistukset, jotka olivat itse aiheutettuja ja luonnon aiheuttamia. Itse aiheutettu mullistus näyttää maassamme jatkuvan kun palkansaajajärjestö ja yritysjärjestö eivät voi olla yksimielisiä siitä, voiko yrityksen työpaikasta päättää yrityksessä paikallisesti vai pitääkö siitä päättää jossain muualla.
Kuluneen vuoden eduskuntavaalien tulos kansalta antoivat vahvan signaalin ja valtakirjan nimetylle hallitukselle katkaista maan velanotto ja luoda edellytykset taloudelliselle kasvulle ja täystöllisyydelle. Hallitusohjelman pohja antoi tähän keinot, mutta suomalaisen tapaan niistä ei oltu eduskunnassa eikä järjestöissä yksimielisiä ja vaikka olisi oltu, erimielisyyksiä etsittiin vaikka väkisin. Miksi näin, vaikka vaalitulos ja hallituksen ohjelma oli äänestäjien enemmistön mukainen? Syksyn budjetti äänestyksissä oppostio äänesti yhdessä yhteensä 900 miljonaan edestä erilaisia säästöjä, mutta kuitenkin menoja 1,7 miljardia.
Hallitusohjelmasta löytyi sanoja joiden merkitys jäi hallitukselta määrittelemättä. Tärkein niistä, termi yhteiskuntasopimus muuttui opposition merkityksessä heikennyksiksi, palkka-alennukseksi, saavutettujen etujen menettämiseksi yms.
Hallitus, jota vetää entinen yrittäjä, oli jättänyt kunniottamatta vanhaa käytäntöä yritysmaailmasta; kun käytetään uutta termiä on sen merkitys myös tarkasti kerrottava ulkopuolisille, jotta sitä voitaisiin tulkita vain yhdellä tavalla Muita selittämättömiä termejä löytyy hallitusohjelmasta kuten tuottavuusloikka yms.. Opposition ja median onkin ollut helppo luoda niille omia merkityksiään kun hallitus ei sitä tehnyt.
Hallituksessa muutama vastuuministeri on käyttäytynyt ylimielisesti, sillä onhan sen merkittävimmät ministerit jättäneet puuttumatta repivään mielipide ilmaisuun, ylimielisesti puhunut omiaan eduskunnassa ja vähätelleet sitä. YLE-uutiset tekee samoin otsikoidessaan eri kastiin kuuluvista työttömistä internetissä. Värikkäiden adjektiivien käyttö internetissä muutamalta YLE-toimittajalta onkin jokapäiväistä, mutta samalla myös halventavaa. Yleisin näistä on termin ’peli’ käyttö mutta ehkä ilmeisesti kaikki halutaan olevan pelkkää viihdettä. Sananvapaus edellyttää vastuuta.
Merkittävin ja halventavin ilmaisu joita oppositio, järjestöt ja media yhdessä käyttävät on termi pakkolaki. Perustuslain mukaan eduskunta käyttää valtaa maassa ja lakeja säätäessä jokainen laki on pakkolaki, kun enemmistö sen hyväksyy. Miksi nyt yhtäkkiä hallituksen lakiesityksistä tulisi pakkolakeja, kun niitä on säädetty vuodesta 1917 lähtien? Millä perusteella järjestöt määrävät tai ovat mukana lainsäädännössä? Hallituksen velvollisuus on luoda lakeja – eduskunnan enemmistön avulla – sillä työsopimukset aiheuttavat veroseuraamuksia, työnantajamaksuja, yhteisöverotusta yms; yleensä valtion (meidän jokaisen) kassaan liittyviä velvoitteita. Ei liene salaisuus että harvalla järjestöjohtajalla on tietämystä tai koulutusta kansantaloudesta. Se on oppiaine joka Suomessa pitäsi aloittaa peruskoulun ala-asteella, jotta ei joka seitsemäs vuosi tarvitsisi kokea samanlaista lamaa kuin seitsemän vuotta sitten.
Media käyttääkin kansan tietämättömyyttä hyväkseen matkiessaan ja omaksuessaan – ilman kritiikkiä – uusia merkityksiä olemassa oleville termeille.
Yleisin termi jota tulkitaan monella tavalla Suomessa on ’hyvinvointivaltio’. Yleisesti se tulkitaan säilytetyiksi eduiksi, sosiaaliturvaksi, hyvin elämiseksi. Alkujaan hyvinvointivalto luotiin jotta jokaisella olisi verkosto johon voi väliaikaisesti pudota jos elämä kolhaisi. Se luotiin vuosia sitten ja tänään tuo verkko onkin jäänyt pysyväksi olotilaksi monelle. Huono puoli siinä on, että se – pitkässä juoksussa – kasvattaa sekä fyysiseti että henkisesti heikkoja yksilöitä ja arvopohja jää matalaksi. Ehkä hallitus voisi kuluja leikata enemmän arvopohja perusteisesti.
Mitä arvoa tänään on termillä lomaltapaluu rahalla kun ei ole enää Suomeen lomalta palaajia kuten 1960-luvulla kun laki sitä varten luotiin. Tänään lomaltapaluu raha on terminä sekoitettu lomapalkkaan. Mitä arvoa on Pekkas-päivällä kun se 1980-luvulla perustettiin työajan lyhennyksesksi kun rahaa ei ollut palkankorotuksiin. Mitä arvoa on puoluetuella kun ne eivät kuitenkaan edusta enemmistönä Suomen kansaa ts. demokratian perustaa. Mitä arvoa on ammattiyhdistyksen jäsenmaksun vähennyksellä kun ammattiyhdistyksen vaikutuskeinot eivät koske kansaa. Suomessa poistetaan asuntolainojen korkovähennys oikeus pikku hiljaa ja samoin – pikkuhiljaa – voisi postaa puoluetuen ja ammattijärjestön vähennystuet. Kun yksilöltä vaaditaan omaehtoista olemassaolon oikeutusta, sama voidaan vaatia järjestöiltä.
Vähennysoikeutta voitaisiin sen sijaan jakaa sekä yksilön että järjestön vapaaehtois- ja sivistyöhön niiden nykyisten mahtavien leikkausten sijaan.
Ammattijärjestöt valitsevat itse oman johtajansa. Valtiollisessa elämässä toivottavasti edes seuraava presidentti voisi seuraavaa hallitusta nimittäessään pitää huolen ettei valtionvarainministerinä ole luokanopettaja, lääkäri hoida sisäministerötä ja ilman ammattia oleva ylioppilas hoida kulttuuri- ja urheiluministerin tehtävää. Seuraukset kantaa aina kansa ja seuraava hallitus. Suomessa onkin vallassa kulttuuri jossa enemmän huomiota kiinniteään syihin kuin seurauksiin.
Ammattijärjestöt katsovat olemassa olonsa oikeutuksen pohjautuvan heikomman suojauksen tarpeeseen yhteiskunnassamme. Tällä hetkellä he katsovat myös että nyt sitä ruvetaan rakentamaan työnantajalle. On outoa että ei ymmärretä että ilman työntekijää ei ole työnantajaa. Ei myöskään ymmärretä että Suomessa – ilman suuria seuraamuksia – voi lakolla pysäyttää maan talouselämän. Edelleen katsotaan työnantajan ja työntekijän olevan vastavoimia. Tällainen ajattelu perustuu 1918-sodan tapahtumiin ja sen seurauksiin. Tänään – 2000-luvulla – heidän pitää olla yhteisvoima. Tähän pitäsi löytyä molemmilta yhdessä riskinottokykyä. Kykyä sopeutua epävarmuuteen sillä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Toivottavasti myös illuusiot.

Jätä kommentti

*