(PERSU)OMALAINEN TAI (PER)SUOMALAINEN

Dallaan kartsalla kohti toria. Etsin viidennen polven stadilaisena suomalaisuuden lähteitä. Jo J.V. Snellmanin aikana kannatettiin savon murretta perustaksi suomen kielelle. Olisiko sitä vielä jemmassa torilla?
Dallatessani sinne jää vasemmalle puolelle verotoimisto. Ilman sitä Suomen valtio ei pysyisi stondiksessa. Ihmettelenkin miksi kukaan ei ole bonjannut sitä suomalaisuuden symbooliksi. Onhan sillä vaakunassaan pari sapelin tapaista puhumattakaan verokarhusta, joka voisi olla vaakunassamme. Jellonan siihen aikoinaan määräsi keski-ajalla Ruotsin kunkku. Suomalainen karhu vaakunassamme voisi saada meidät olemaan pihkassa paremmin veroistamme.
Dallatessanni eteenpäin tulee seuraavaksi hautsika jossa blomsterit kukkivat södesti. Siellä viime sotiemme muistomerkki on kunnian osoitus sodassa delanneille ja veteraaneille, joita kaikissa maissa käytetään kansallisen itsetunnon kohottamiseen. Kartsan oikealla puolella on Carall Oy ja GT huoltsika. Kaaliini ei mahdu mitä nämä sanat merkitsevät. Kyse on ehkä bilikoista ja motskareista.
Hautsikan jälkeen onkin putiikki nimellä Hot Girls – Private Striptease. Kirkuvan punainen teksti ja gimman korkea foogu kirkuu bailaamaan ja fönarissa ohjataan nuolella oikeean mestaan. En kuitenkaan usko että sussut siellä ohjaisi mut savon kielen tielle. Tsittaan hetkeksi kiviaidalle ja pällistelen missä oikein olen.
Byggassa kartsan toisella puolella lukee bulin kirjaimin ’OFFICE’ mutta en snaijaa yhdistää sitä mihinkään. Honaan dallata yli kartsan saadakseni paremmin selkoa, mutta petyn. Toisella puolella on ’Radhzani’ pystykyltti ja lisäinfona ’Authentic taste of India’. Vasta hokattuani siinä suomenkielisen ruokalistan en enää ihmetellyt voisiko joku nostaa syytettä suomalaisten syrjinnästä kotomaassaan. Byggassa toimii myös ’Taito Shop’ mutta en snaijaa minkälainen trokausmesta se on. Ostetaanko vai myydänkö siellä minkälaisia taitoja tai molempia. Onneksi liikkeessä ei käytetä kirkuvan punaista tekstiä. Öögaan pistää Suomalaisen kirjakaupan katukyltti tekstillä ’Free Your True colors’. Olen täysin kuutamolla tällaista mainos-oivallusta lukiessani.
Palaan kartsan vasemmalle puolelle ja ihmettelen byggan sisässä olevaa putiikkia nimellä Sesonkitori ja sen alapuolella olevaa lisätekstiä Second hand shop. Pällistelenkin mikä on mun kakkos handu ja mitenkä se liittyy eri sesonkeihin. Voiko tori olla byggan sisällä? Käväisenkin putiikissa sisällä ja totean sen olevan käytetyn kaman myyntimesta. Viisastuneena tulen takaisin kartsalle. Kakkoshandun viereisessä ikkunassa lukee bulin kirjaimin SANDWICH. Toteankin vatsani tarvitsevan teetä ja smörgaria. Olen jo avaamassa dörtsiä kun huomaan että kyseessä on kledjuputiikki. Tunnen fibaavani itseni ja snadissa paniikissa poistun paikalta.
Enää ei ole kuin spädä torille ja astunkin sinne pokkana ja dyyrillä mielellä. Siellä Valion myyntikoju nostattaa isänmaallisia tunteita mutta heti torin kulmassa oleva Pizza Bar-Cafe aikaansaa toisenlaisia ajatuksia. Sen takana naisten kledjuja myyvä Espanjasta kotoisin oleva jäbä puhuu selkeätä suomea, joten tällä henkilöllä on kotouttaminen onnistunut. Viereisessä – myös rättien – trokausmestassa työskentelevät lähi-idästä kotoisin olevat jäbät sen sijaan puhuvat keskenään äidinkieltään.
Torilla ei tarvitse etsiä putiikkien nimiä, eikä tuoteselostuksia sillä ne ovat visuaalisuudessaan itsestään selviä. Torin keskikäytävällä kuulee ekana kantasuomalaisen suomea. Ryysistä ei ole ja alkaa tippua vodaa. Suojaan pressun alle tulee myös savoa bamlaava koululaisporukka. Sateen lakattua leviää jostakin paistetun muikun döfä ja magani alkaa taas huutaa nälissään. Katson muikun döfän suuntaan ja huomaan himmeen naisen trokaavan muikkuja. Lähden tsöpamaan muikkuja ja Taimaasta kotoisin oleva naistrokari Mupen kertoi sujuvalla suomenkielellä – muikunpaistonsa lomassa – asuneensa 11 vuotta Suomessa. Kuopioon hän tuli 5 kuukautta sitten ja perusti heti oman muikku-yrityksen torille.
Skruudatessani muikkuja etsin katseellani ulkolaisia lorvailijoita, joita torilla pitäisi olla kuten kuulemma ostoskekuksissa ympäri suomea. En kuitenkaan löydä ketään. Annan katseeni kiertää torin varrella olevia byggiä. Lasken melko monta monta vieraskielistä yritysnimeä byggien seinistä ja ihmettelen mikä meitä suomalaisia vaivaa? Ulkomaalaisia on Suomessa 4,05% suomalaisista mutta torilla ja torin ympärillä vieraskielistä tekstiä on huomattavasti enemmän suhteessa suomen kieliseen.

Tuntuu dorkalta, että me hyväksymme vieraskieliset tekstit jokapäiväsessä elämässämme, mutta emme ihmisiä jotka ovat vieraskielisiä. Olemme vuosikymmeniä hyväksyneet ja jopa omaksuneet vieraskielistä kulttuuria kirjallisuudessa, musiikissa, elokuvissa, televisio-ohjelmissa. Olemme jopa niitanneet oman tanssikulttuurimme vierasperäisen sijaan. Kuka tanssii jenkkaa ja polkkaa tänä päivänä? Samoin olemme omaksuneet suomalaiseksi musiikiksi vierasperäisen musiikin kuten amerikkalaisen kansanmusiikin. Käännösiskelmät ovatkin Suomessa valtamusiikkia. Montako iskelmälaulajaa on Suomessa huipulla, jotka laulavat suomalaisen sanoittamaa ja säveltämää musiikkia? Miksi nämä muutamat huiput eivät pärjää ulkomailla?

Kaikkein dorkinta on että mediassa – kuten tässä lehdessä – toimittajat käyttävät tekstissään vieraskielisiä sanoja sekä käsitteitä päivittäin. Emme kunnioita enää alkeperäisyyttä emmekä aitoutta.

Tuntuu dorkalta, että me spiidamme omista oloistamme. Tuntuu dorkalta, että olemme valmiita savustamaan ulos vieraskielisiä ihmisiä maastamme jotta meillä olisi – muka – parempi olla. Tuntuu myös dorkalta että olemme itse syypäitä maahanmuuttajien huonoon oloon. Viranomaiset eivät tunnu löytävän mamun kotouttamiseen keinoja jolla maahanmuuttaja voisi itse kotouttaa itsensä. Suomessa tsaarin vallan tapaan avun ja tuen on yhä tultava ylhäältä eikä ruohonjuuritasolta.