Mitä historia opettaa?

Suomi on satavuotias. Takana on nousujohteinen kehitys. Moni ei olisi uskonut vielä sata vuotta sitten, että Suomi olisi joskus koulutuksen kärkimaa ja monessa asiassa maailman huippuluokkaa. Kansalaissotien aikaan olisi naurettu ajatukselle, että olisimme joskus tilastollisesti yksi maailman onnellisimmista kansoista. Suomen ortodoksinen kirkko sai itsenäisyyden hiukan kotimaata myöhemmin. Valtio tunnusti Suomen ortodoksisen hiippakunnan kirkoksi vuonna 1918 […]

Lue lisää

Tik-tak kello käy

Vuosikello alkaa suunnistaa loppuaan kohti, tai ainakin sellainen tunne minulle tulee joka vuosi, kun lähestymme ensimmäistä adventtia. Vaikkei vielä olekaan ns. tilikauden loppu, niin vuoden loppua kohti ihminen alkaa katsella elämäänsä, mitä sain aikaan tänä vuonna? Jokunen blogi kirjoitus on tullut ainakin kirjoitettua vuoden aikana, nyt remmiin astuvat uudet kirjoittajat- heille innostusta ja voimaa tähän […]

Lue lisää

Pyhää kohtaamista digimaailmassa

Olen pitkään kokenut digitaalisuusuuden ja internetin maailman vieraaksi ja jopa pelottavaksi. Se on jollakin tapaa kylmää ja kovaa. Tai ei ainakaan kovin inhimillistä. Ja rasittavaakin se on, kun pitäisi opetella niin paljon uusia asioita. Digitaalisuus ja erilaiset verkkovälitteiset yhteydenpidon välineet ovat tulleet osaksi ihmisten arkea. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 kaikista suomalaisista 88 prosenttia käytti internetiä […]

Lue lisää

KIITOLLISUUSVYÖRYN ALLE

Noin viikko sitten palasin Suomen Lähetysseuran järjestämältä kummimatkalta Nepaliin. Matka oli minulle ensimmäinen tuohon yhteen maailman köyhimpään mutta kauneimpaan maahan. Eniten ensikertalaista yllätti kuitenkin kiitollisuus, joka vyöryi yllemme eri vierailukohteissa. Tutustuimme monipuolisen kummityön avustuskohteisiin kouluissa, kyläyhteisöissä, työpajoissa. Vierailukohteissa tapasimme köyhistä tai muuten vaikeista oloista tulleita sekä vammaisia lapsia ja nuoria. Suomalaisten kummien tuki oli mahdollistanut […]

Lue lisää

Ratkaisu arkkipiispan istuimen siirtoon Helsinkiin

Viime kuukausina ovat useat oman seurakuntani jäsenet, mutta myös muidenkin kirkkojen jäsenet, kysyneet arkkipiispan istuimen siirrosta Kuopiosta Helsinkiin. Kaikilla, olipa heidän taustansa mikä tahansa, on ollut sama mielipide istuimen siirtoon – miksi pitäisi, mitä hyötyä siitä on? Vastaan heille, että mitäpä tällainen tavallinen seurakuntapappi asiasta tietäisi, median varassa olemme kaikki, mutta mielipiteitähän meillä kaikilla on. […]

Lue lisää

Risteyksessä

Jääkaappimme ovessa on takkatulitikkuaskin kokoinen kuva syksyisestä ikkunasta. Kuvassa on Saarnaajan kirjan 3. luvun 1. jae: ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.” Lähestyvä pyhäinpäivä tuo tuolle jakeelle erityisen korostuksen. Täällä ei ole mitään pysyvää. Itselleni pyhäinpäivä on aina ollut tärkeä. Se on ilta, kun annan itselleni luvan hautausmaan kynttilämeren keskellä muistella ja ikävöidä. […]

Lue lisää

Menneisyys aisteissamme

Tuoksut auttavat muistamaan asioita menneisyydestä paremmin kuin valokuva. Lapsuuden tuoksut ovat painuneet aivojen muistilokeroihin ja tallentuneet sinne. Tuoksumuistot haalistuvat hitaammin kuin näkö- ja kuuloaistiin liittyvät. Jokainen ortodoksisessa kirkossa käynyt tietää, että siellä tuoksuu erityiseltä. Juutalaisuudesta peräisin oleva tapa käyttää suitsukkeita rukouksen symbolina on oleellinen osa jumalanpalvelusta. Suitsukkeen tuoksuissa on eroja kuten hajuvesissäkin. Kirkon käyttämät suitsukkeet […]

Lue lisää

Pasuunoiden soidessa kiirettä ja rauhaa

Omassa työssäni kirkon diakonian palveluksessa eletään toisaalta kiireistä aikaa, kun ihmiset ovat palanneet kesän laitumilta ja asettuneet paikoilleen odottamaan talvea. Nämä alkavat olla niitä vuodenaikoja, jolloin pimeys tulee jo aikalailla ajoissa ja ihmiset mieluusti käpertyvät omiin torkkupeittoihinsa kynttilän valon loisteessa. Kuitenkin olisi mukava puhua jollekin, tai olisi mukava jos joku kävisi katsomassa tai kutsuisi käymään. […]

Lue lisää

Kaamosmasennus

Minulla on valkoisen paperin kauhu, joka aika ajoin nostaa päätään ja hankaloittaa elämää. Erityisesti valkoisen paperin kauhu ilmenee ja oirehtii silloin kun kirjoittamisen dead linet lähestyvät. Ja mikä pahinta taudinkuva, oireet ja problematiikka ovat laajentuneet viime aikoina hälyttävästi. Viimeisimpänä oireena mukaan on ilmaantunut keskittymiskyvyttömyyttä, joka haittaa myös kaikkien muiden tehtävien tekemistä. Kirjoittamisen sijasta päädyn useimmiten […]

Lue lisää

Hiljennä tok

  Luonto valmistautuu talven tuloon. Kesän vehreys katoaa. Lintujen laulu vaimenee. Lisääntyvä hämärä pehmentää ääriviivoja. Luonto rauhoittuu. Ihminen vain on melkoinen vastarinnan kiiski. Kun muu luomakunta hiljenee,ihminen lietsoo kiirettä ympärilleen. Pimeyden kasvaessa kalenterit täyttyvät. Monelle hyvälle asialle ja harrastukselle on varattava oma aikansa ja paikkansa. Vaan etteivät vain olisi pimeyden töitä monet kiireemme. Kiireellä kun […]

Lue lisää

Pappi hei, uskot liian vähän!

Puolitoista viikkoa on väsyttänyt. Ensin se menee työn piikkiin, mutta kun väsymys ei tunnu aivan samalta kuin mitä työ aiheuttaa, niin flunssaako pitää taas ryhtyä odottelemaan…? Nuorempana sairastin flunssan kerran kolmeen vuoteen. Aikuisena tahti on ollut nopeampi, yleensä kerran vuodessa. Vuosi sitten syksyllä päätin ottaa ensimmäistä kertaa elämässäni flunssapiikin. Osa sanoi, että onpa hyvä juttu, […]

Lue lisää

“Hiljaisuuden tuulet hyväilevät kasvojani…”

”…Valot syttyvät jo yöhön pimenevään.” Näin sanoin alkaa Nuoren seurakunnan veisukirjan, tutummin punaisen laulukirjan, kappale ”Turvapaikka”. (NSV 2015: 103.) Tämä Jukka Salmisen tekemä kaunis veisu on tullut itselleni todella läheiseksi. Sanat kuvaavat hienosti sitä yhteisöllisyyttä, joka parhaimmillaan voi syntyä joukkoon kuuluvien välille – tässä tapauksessa seurakuntalaisten keskuuteen. Toisaalta kappale muistuttaa meitä Jumalan silmien alla hiljentymisen […]

Lue lisää

Nälkä – mikä ihana tekosyy

Ihmisten suhde ruokaan ja syömiseen on muuttunut. Isovanhempien lapsuudessa, pula-aikaan, syötiin lähinnä mitä saatiin. Ruokaa arvostettiin ja siihen suhtauduttiin kunnioituksella. Ennen ruokailua luettiin ruokarukous tai tehtiin ristinmerkki. Ruokapöydässä ei ilakoitu, meluttu eikä ruokaa heitetty pois. Hävikkiruokaa ei ollut.   Nettikeskusteluissa ei puhuta pula-ajasta. Ruoka on trendikäs puheenaihe, kokkiohjelmia on joka kanavalla ja ruokaohjeita satelee. Lämpimät […]

Lue lisää

Ylös ja alas

Heinäkuun lopulla minulla oli mahdollisuus käydä jälleen Kreikassa. Tuolla matkallani tein retken eräälle hyvin kauniille alueelle nimittäin Vikos rotkoille. Matka bussilla Epeioroksen alueelle Pindos vuoriston keskelle oli päätä huimaava. Näin vanhoja hevos-siltoja jotka kaareutuivat aina vuorten jyrkänteiden kohdalta kohti tuntematonta vihreää metsää. Paahtava kuumuus heinäkuun lopulla oli oma koettelemus, kun vaelsin mäkiä ylös ja alas, […]

Lue lisää

Osallisuus – mahdollisuus vai velvollisuus?

Osallisuudesta puhutaan nyt paljon ja monella tavoin. Yleensä sillä tarkoitetaan kokemusta kuulumisesta yhteisöön ja mahdollisuutta olla mukana itselle merkityksellisissä asioissa. Tällöin osallisuus tukee hyvää ja mielekästä elämää. Viime aikoina osallisuudesta on alettu puhua myös velvoitteena, johon liittyy kontrollia ja syyllistämistä. Kansalaisen kuuluu olla aktiivinen ja osallistua, jotta olisi oikeutettu toimeentuloon tai palveluihin. Heikoimmassa asemassa olevalle […]

Lue lisää

HOSPOTI POMILOI

  Kuluneen kesän yksi mieleen painuneimmista kokemuksista oli kesäteatteriesitys Lapinlahden Alapitkällä. Kauniina kesäiltana sain seurata Minna Kettusen kirjoittamaa ja ohjaamaa Jaetun maan lapset esitystä. Puhuttelevalla tavalla suuri vapaaehtoisten joukko kuvasi siirtokarjalaisten asettautumista uusille asuinsijoille. Noin 430 000 siirtokarjalaisen sijoittuminen oli valtava murros suomalaisten elämässä. Se oli murros niin kotinsa jättämään joutuneille kuin maansa luovuttaneille ja […]

Lue lisää

Ortodoksi kastuu siinä missä luterilainenkin

”Herra kastelee jokaisen tarpeensa mukaan.” ”Ekumeniasta nautitaan kesälläkin, vaikka läpimärkänä.” Edellä olevat ajatukset saattavat muistuttaa Raamatun Sananlaskujen mietelmiltä, mutta ne ovat enemmänkin toisintoja tai mukaelmia. Niillä on kuitenkin arjen kirkon työhön liittyvä yhteys. Maaningan Korkeakoskella on pidetty elokuisia luontokirkkoja vuodesta 1996. Kauniissa joki- ja koskiympäristössä on hämmästelty Jumalan luomistyötä ja laulettu virsiä ja kun tilaisuus […]

Lue lisää

Rakkaudesta suorittamiseen?

Kuumin lomakausi alkaa kääntyä loppusuoralle, sikäli mikäli Suomen kesässä kuumasta lomakaudesta nyt ylipäätään voidaan puhua. Itse en ole varsinaisesti helteessä hengailevaa tyyppiä, joten heinäkuiset peruslomakelit ajoivat asiansa oikein hyvin. Loma antaa aikaa itselle ja läheisille, omille kiinnostuksen kohteille, hengähtämiselle ja pohdinnalle. Nurkan takana väijyvä syyskausi taas on usein hektinen ja vaatii monien rinnakkaisten aikataulujen muodostaman […]

Lue lisää

Pelkäätkö hammaslääkäriä? – mene Kreikkaan

Useimmilla on jos jonkinlaista kammoa. Minä pelkään käärmeitä ja hammaslääkäriä. Molempiin on kokemusperäinen syy. Koko lapsuuden kuuntelin kertomuksia käärmeistä. Mummolassa kerrottiin, kuinka Karjalassa naiset tappoivat matoja eli käärmeitä polkemalla pään päälle kantapäällä. Lapsena ajattelin, että käärmeitä on joka puolella. Todellisuudessa olen nähnyt luonnossa vain kaksi kertaa elävän käärmeen. En pidä käärmeistä ja niiden julkeista luomettomista […]

Lue lisää

Mikä flow?

Kesälomalla istuskelen ulkorappusilla ja saan ihailla vihreää luontoa sateettomana aamupäivänä. Pohdiskeltuani mietteitäni kasaan, että millähän saisin sinut jotenkin voimaantumaan vaikkapa tästä kirjoituksesta, huomaan sen olevan mahdoton tehtävä. Mikä kenellekin kirkastetaan, tai mistä sinä voimaannut, on minun mahdotonta tietää. Haluan kuitenkin jakaa sinulle yhden oman voimaantumisen lähteen, jonka olen löytänyt jälleen -aivan kuin itsekseen. Olen pohtinut, […]

Lue lisää

Rakkaus on teko

Istun seurapenkillä isojen puitten varjostamalla vanhalla hautausmaalla. Katson miten lapset leikkivät hautojen ympärillä, joku lepää nurmikolla sankarihaudan edessä ja lukuisat muut seuravieraat istuvat kanssani samanlaisilla penkeillä, nurmikolla ja sankarihaudan kivireunusten päällä. Mieleen painuva kuva on mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen. Olen täällä, tässä paikassa levollisin mielin: juuri näin, tässä ajassa ja elämässä. Pariviikkoa sitten vietetyt herättäjäjuhlat Nilsiässä […]

Lue lisää